Näin toimit oikein itsepalvelukassalla

Tänä keväänä meillekin tuli kaksi itsepalvelukassaa, viimeisenä kauppana kirkonkylällämme. Suhtautumiseni itsepalveluun on vaihdellut vuosien varrella ihastumisesta paheksuntaan. Nyt myyjänä näen, että on monenlaisia asiakkaita ja myös kaupassa monenlaisia tilanteita, ja siksi tarvitaan monia tapoja ostaa.

Itsepalvelukassa ei ole kuitenkaan mikään automaatti, vaan sitä pitää osata käytä oikein. Tässä kattava ohjekirja laadukkaaseen itsepalveluun:

1. Valitse itsepalvelukassa vain, jos sinulla on vähän ostoksia. Täysi korillinen tavaraa menee tavallisella kassalla nopeammin. Kärryn kanssa itsepalvelualuetta ei kannata lähestyä.

2. Enne itsepalvelualueelle menoa tarkista, että kaikki ostoksesi pystyy maksamaan siellä. Kiellettyjä tuotteita ovat alkoholi (myös useimmat simat kuuluvat alkoholijuomiin!), tupakka ja nikotiinituotteet, paistopisteen kappalehintaan myytävät leipomukset ja punalapuilla merkityt alennustuotteet.

3. Aseta ostoskori itsepalvelukassan oikealla puolella olevalle tasolle. Vasemmanpuoleinen taso on ostoskassiasi varten. Jos se ei ole malliltaan ryhdikäs, voit ripustaa sen sitä varten olevaan koukkuun. Jos sinulla ei ole mukanasi omaa kassia, nappaa telineestä muovikassa. Muista myös maksaa se!

4. Aivan kuin kuten palvelukassallakin myös itsepalvelukassalla ostoskorin purkaminen kannattaa aloittaa raskaimmista ja parhaiten pakatuista tavaroista. Tällaisia ovat esimerkiksi maidot ja jauhot. Viimeisinä vuorossa ovat kevyet ja hauraat jääsalaatit ja kukkakimput. 

5. Piippaa eli rekisteröi tuotteet yksi kerrallaan. Voit käyttää näytön alla olevaa kiinteää lukulaitetta tai johdollista viivakoodinlukijaa eli tassua. PRO-VINKKI: joissain sesonkituotteissa on kaksi eri viivakoodia, ja silloin pitää valita se, jonka yhteydessä on merkitty hinta.

6. Laita piipattu tuote suoraan ostoskassiin. Näin säästät aikaan eikä taaksesi pääse muodostumaan kiusalista jonoa. Kasassa on myös aikakatkaisu: jos et 90 sekuntiin käytä sitä, järjestelmä keskeyttää tapahtuman kutsuu paikalle myyjän. 

7. Jos sinulle tulee ongelmia, piippaat esimerkisi saman tuotteen kahteen kertaan, paina näytön Kutsu myyjä -painiketta. Myyjä vaihtaa kassan ammattilaisnäkymään ja korjaa virheesi.

8. Pullonpalautuskuitit aiheuttavat itsepalvelukassalla automaattisesti myyjäkutsun. Myyjä piippaa kuittisi kassan ammattilaispuolella ja niiden arvo vähennetään ostostesi loppusummasta. Huomioi, että et saa rahaa takaisin, jos palautussumma ylittää ostoksesi.

9. Rekisteröi kanta-asiakkuutesi Plussa-kortilla viimeistää ennen maksamista. Se käy aivan samalla tavalla kuin tavallisellakin kasalla.

10. Nyt on aika maksaa! Maksuvälineenä käyvät vain pankki- ja luottokortit ja matkapuhelimen mobilepay-sovellus. Maksupääte on sama kuin tavallisella kassalla, joten tätä vaihetta ei tarvitse jännittää.

11. Nappaa kassan tulostama kuitti talteen. Älä rypistä sitä.

12. Laita tyhjä ostoskori niitä varten olevaan telineeseen. Seuraavan asiakkaan on mukavampi tulla, kun paikat ovat siistit.

13. Skannaa kassasta saamasi kuitin viivakoodi aidatun itsepalvelualueen portin lähellä olevaan lukulaitteeseen. Portti avautuu ja pääset alueelta pois. 

14. Muista tervehtiä myyjää lähtiessäsi kaupasta. Hyvät tavat kuuluvat myös itsepalveluun!

Kaikkein ikävimmät hetket kassalla

Kassatyön ikävimpiä hetkiä ovat ne, kun teini-ikäinen asiakas paljastuu myymälävarkaaksi. Sitä tapahtuu silloin tällöin. Yleensä takin sisään on piilotettu parin euron energiajuomatölkki. Varas komennetaan takatiloihin ja paikalle soitetaan poliisi. Varas joutuu puhutteluun ja poliisi ehkä laittaa hänet soittamaan äidilleen. Joskus maijaan kuljetaan myymälän läpi ja muut asiakkaat kääntyvät katsomaan tapahtumaa.

Alkoholin välittäminen alaikäisille kavereille on myös ikävää seurattavaa. Muutama viikonloppu sitten lapsenkasvoinen, vast’ikään 18 täyttänyt poika osti salkullisen olutta ja pari sixpäkkiä lonkeroa. Jonkin ajan kuluttua hän tuli takaisin ja kantoi kassalle suunnilleen samanlaiset satsin. Homma alkoi ärsyttää minua, ja kerroin asiasta kokeneemmalle työtoverille. 

Kun ralli jatkui seuraavana päivänä, kollegani kieltäytyi myymästä pojalle alkoholia. Maanantaina kauppias ilmoitti, että pojalle ei myydä vähään aikaan lainkaan ikärajoitettuja tuotteita. Se oli ryhdikäs päätös!

On surullista nähdä, kun nuoren elämä alkaa mennä harhateille. Kassalla ja tauolla miettii, miksi ihmeessä ja mitä tämän jälkeen. Tunteeko myymälävaras vähitellen kuuluvansa yhteiskunnassa sille toiselle puolelle? Tai saako kaverien hyväksikäyttämä 18-vuotias yhtään oikeaa ystävyyttä?

Minusta koulun pitäisi tehdä yhteistyötä kauppojen kanssa, jotta lapset ja nuoret ymmärtäisivät, etteivät kaupan hyllyt täyty itsestään. Kauppias on ostanut myytävät tuotteet ja myyntituloilla hän maksaa velkojaan, kiinteistökuja ja työntekijöiden palkat. Se opettaminen on yhteiskuntaoppia, kotitaloutta, taloustietoa ja matematiikkaa.

Ja te vanhemmat, kertokaa samat asiat lapsillenne, kun käytte yhdessä ostoksilla! Jo myyjien tervehtiminen auttaa ymmärtämään, että varas varastaa toisilta ihmisiltä. Samalla hahmottuu, ettei kauppa ole kolikkoautomaatti, josta saa rahalla mitä vain. Joskus myyjä voi sanoa, että tätä ei myydä sinulle. 

Nappaa sota-ajan small talk -trendit kassalta!

Kassahenkilö jos joku on kepeän jutusten eli small talkin ammattilainen. Ja juuri kassalla aistitaan ensimmäisenä uudet juttelutrendit. Tähän asti piippailun, maksamisen ja pakkaamisen lomassa on puhuttu säästä, tarjouksista ja lähestyvistä vuotuisjuhlista, mutta nyt Ukrainen sota on muuttanut aiheet täysin. 

Tässä saat tuoreen listan uusista small talk -aiheista ja valmiita keskustelunavauksia. Opettele ne heti ja yllätä tuttavasi ja yhteistyökumppanisi päivitetyillä seurustelutaidoillasi! 

1. Putin. Tämä on uusista aiheista kaikkein neutraalein, koska kaikki ovat asiasta samaa mieltä. ”Mutta on se Putin hullu!” on mainio aloitusrepliikki täysin tuntemattomienkin ihmisten seurassa. Kokeile sitä vaikka bussipysäkillä! Keskustelua on helppo jatkaa pohtimalla, miten Putinin saisi hengiltä. 

2. NATO. Nyt ollaan astetta haastavammalla alueella, mutta samalla on mahdollisuus syventää tuttavuutta. Kerro perusteluja omalle NATO-kannallesi tai paljasta avoimesti aiempi kantasi. Koska joko nykyinen tai aiempi kanta on melko varmasti sama keskustelukumppanin kannan kanssa, syntyy juttelusta lämmittävä yhteyden tunne. Pamauta siis rohkeasti vaikka baaritiskillä: ”No mitä mieltä olet Natoon menemisestä?”. 

3. Aseellinen vastarinta. Pelottavalta ja ahdistavaltakin tuntuva aine pyörii joka tapauksessa kaikkien mielissä, joten jokaisella on lopulta tarve puhua siitä. On kuitenkin tärkeää pitää keskustelun sävy leikkisän rempseänä ja optimistisena. Parhaimmillaan kokemus on terapeuttinen ja voimaannuttava. ”Joko olet pakannut sissirepun valmiiksi? ” heitetään keskustelukumppanille veikeä pilke silmäkulmassa kasuaalin puuhastelun lomassa. Harjoittele tätä etukäteen kotona! 

4. Hamstraaminen. Jos haluat unohtaa sodan painostavuuden, valitse tämä paljon humoristisia mahdollisuuksia sisältävä aihe-alue. ”Joko olet ostanut vehnäjauhoja?” on hyvä, mutta jos haluat tehdä suuremman vaikutuksen, sano: ”Raivasin viikonloppuna autotallin tyhjäksi, että saan jauhoille paremmin tilaa”. 

5. Bensan hinta. Polttoaineiden hinnannoususta puhuminen on varma tapa herättää tuohtunut tunnereaktio. Toisaalta siitä on vaikea jatkaa hyväntuulisesti eteenpäin, joten yhdistä se aihealueeseen neljään. 

Miksi näistä synkistä ja vakavista asioista on oikein tullut arkista jutustelua? Tietysti koska uutiset ovat täynnä niitä. Mutta myös siksi, että näin valmistelemme itseämme mahdollisesti tuleviin tilanteisiin. Kun tunteita on kokeiltu ja harjoiteltu jo etukäteen, itse tilanteessa voi jo keskittyä käytännön toimintaan. Kätevää, eikö vain!

Terveiset rintamakanttiinista!

Torstaina 24. helmikuuta minulla oli aamuvuoro. Puoli kuudelta napsautin kahvinkeittimen päälle ja avasin radion. Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Kuuntelin uutisia lisää autossa ja ne olivat kaupassa päällä koko päivän. Kun miesporukka osti 12 kahvipakettia ja kahdeksan uht-maitoa, mietin, joko he valmistautuvat sissisotaan. Tuntui, kuin olisin töissä rintamakanttiinissa. Melkein itkin kassalla.

Lohtua ja iloa ahdistukseen toi ja tuo edelleen yhteys toisiin ihmisiin. Ystäviin mutta myös asiakkaisiin.

Sodan toisena päivänä olin iltavuorossa. Oli hiljainen hetki ja tuijotin lasittuneesti lehtitelineen räjähteleviä lööppejä. Nuori romaninainen oli tullut kassalle huomaamattani ja kysyi mitä mietin. Hän näki lävitseni ja tiesi valmiiksi ajatukseni. Hänen pakatessaan puhuimme sodasta ja Putinista. Maailman pimeyden keskellä yhteinen hetki tuntui loistavan valoa. 

Lauantai-iltana kauppaan asteli ennestään tuttu itäeurooppalaisittain suomea puhuva mies. Nyt hän kertoi olevansa kotoisin Latviasta ja että hänen äidinkielensä on ukraina. Ukrainassa on monia ystäviä, joille hän yrittää joka päivä soitella. Sitten hän vaihtoi puheensa englanniksi ja alkoi kiihkeästi elehtien kertoa elämästä ilmahälytysten keskellä. En ymmärtänyt paljoa hänen virkkeistään, mutta selväksi tuli, kuinka ahdistava tilanne oli.

Suunnilleen tunnin kuluttua tuli venäläinen mies, joka osti kärryllisen ruokaa, pikanuudeleitakin kassillisen. Oli selvää, että hän valmistautui koviin aikoihin. Tunsin olevani töissä Casablanca-elokuvan Rick’s Café -yökerhossa, aitiopaikalla katselemassa sodan vaikutuksia ympäri Eurooppaa tulleisiin ihmisiin.

Maanantaiaamuna viisikymppinen erämies kysyi kassalla, miten olin valmistautunut puolustukseen. Vastasin, että olin kysellyt tutuilta, voisivatko he puolustaa minua. En ole käynyt armeijaa, enkä osaa ampua. Totesimme, että minun täytyy varmaa tapella puukolla. Onneksi hän jatkoi, että sodassa on monenlaisia töitä ja että hernekeiton lämmittäjiäkin tarvitaan. Ja onhan työ kaupassakin tärkeää.

Keskustelu oli puoliksi leikkiä, mutta puoliksi aivoissa kohisevaa totta. Siinä lämmitti kuitenkin yhteenkuuluvuuden tunne: on monia tapoja osallistua ja kaikille on tilaa. Sellaiselle ajattelulle ei Putinin Venäjällä ole enää sijaa. Siksi me voitamme.

Maista ja haista tunturi!

Lappi on aina hiihtolomien aikaan ajankohtainen! Täällähän on hohtavia hankia, loputtomia erämaita, tunturien huikeita maisemia, öisin loimottavia revontulia, aidon rempseitä ihmisiä ja niitä ihania poroja. Aitoa ja vähän salaperäistäkin elämyksiä. 

Jos et pääse tänne kokemaan tuota kaikkea, ei hätää: Lapin fiiliksiä saa ostaa myös kätevästi lähikaupasta, vaikka pysyttelisikin tiivisti ruuhka-Suomen uumenissa. Tässä kaksi oivaa elämysvinkkiä nojatuolimatkailijalle: 

Tunturimeetvursti saa nimenä aivot kihelmöimään mielikuvia. Mitähän tunturiluonnon aineksia siinä on? Varmaan ainakin poroa, sitten variksenmarjaa, väkeviä tunturikoivun lehtiä ehkä hieman riekkoakin? Noh, tuoteselosteen mukaan liha on porsasta ja nautaa, sitten on lihaproteiinia ja lopulta eksotiikkanumerona karpaloa. Suolla kasvavaa marjaa. 

Tunturin voi kokea kotona myös tuoksun muodossa. Tunturin Kevät -puhdistusaineen etiketissä nenän nautintoja kuvitetaan jylhällä maisemalla ja neljällä kukalla. Mitähän lajeja siinä on? Olisiko lapinvuokko, uuvana, kurjenkanerva ja vaikka tunturikohokki? Oikea vastaus on kuitenkin kamomillasaunio, jalokello, krookus ja jonkin sortin malva. Aika puutarhapainotteinen puketti siis. 

Nämä tuotteet hämmentävät mieltä. Tietysti ne huvittavat, mutta ensi hymähdyksen jälkeen ne vähän loukkaavatkin. Suuressa maailmassa tätä sanottaisiin kulttuuriseksi omimiseksi. 

Olisi hienoa, jos tunturi-nimisissä tuotteissa olisi oikeasti tuntureilta tulevia aineksia. Niiden pyytäminen, kerääminen ja kasvattaminen voisivat työllistää lappilaisia ihmisiä ja jakaa tunturin mielikuvalla kerättyä vaurautta tännekin. Se tuntuisi jotenkin reilulta – myös kuluttajan kannalta. 

Kirsti Paakkanen ei unohdu!

Tieto Kirsti Paakkasen kuolemasta tavoitti minut iltavuoron tauolla. Söin pöydän ääressä mustunutta banaania ja selasin kännykästä Facebookia. Joku oli jakanut uutisen. 

Tapasin Kirsti Paakkasen ensimmäisen kerran 1996 opiskelijoiden Smirnoff International Fashion Awards -muotikilpailuissa Helsingissä. Minä olin mukana Suomen finaalissa suunnittelemallani Pihlajaneito-asulla ja Paakkanen oli tuomaristossa. Otteluun kuului myös haastatteluosio, jossa tuomaristo jututti yksitellen meitä suunnittelijoita, kyseli taustoistamme ja suunnittelufilosofiastamme. Käytin häpeilemättä Lappi-eksotiikan korttia ja sain toisen palkinnon.

Kilpailu oli ajoitettu Helsingin muotimessujen yhteyteen ja kilpailutyöt taisivat olla mukana jossain näytöksessäkin. Sitten sattui, että Messuhallin kapealla sivukäytävällä törmäsin Paakkaseen. Hän sanoin: ”Vieläkö muistat minut, olen Kirsti Paakkanen?”. Vastasin, että muistan kyllä, ja jatkoin kiireesti matkaani. Olin hölmö enkä ole tainnut vieläkään tulla taitavammaksi verhotun viestinnän ymmärtämisessä!

Noin viisi vuotta myöhemmin haastattelin Paakkasta In-lehteen, jossa olin töissä. Marimekko oli juuri ostanut turkistalo Grünsteinin, ja yritysten arvomaailmat kolahtelivat yhteen. Paakkanen itse rakasti turkkeja, ja tiesin, että hänellä oli niitä useamman pakettiauton verran. Yritin siis keskustella yrityskaupasta ja turkisten eettisyydestä, mutta Paakkanen vastaili vältellen. 

Haastattelun lopuksi kyselin, mitä hänelle itselleen kuuluu. Hän veti etukäteen suunnitellun tuntuisen puheen, joka vilisi upeita marimekomaisia voimalauseita: ”Joka aamu aloitan alusta ja ainoa suuri toiveeni on kasvaa hyväksi ihmiseksi, mutta iltapäivällä se on jo unohtunut. --- Kätkeydyn mustaan, koska olen vähän ujo. Minun on täytynyt kehittää kätkeytymisen taide, että uskallan tulla kuorestani ulos”. Olin lumoutunut.

Taisin myös kysyä, vieläkö hän muistaa minut, ja ehkä hän vähän muistikin.

Voit lukea koko In-lehden haastattelun tästä. Upeat kuvat Kirsti Paakkasesta otti Numi Nummelin.

Lokakuu on zen

Maanantai oli upea syyspäivä. Puissa loisti vielä ruskaa, taivas hehkui syvän sinisenä ja lämmin tuulenvire hyväili kasvoja. Minulla oli vapa aamupäivä. Olin Instagramissa, puhelimessa, tiskaamassa ja selvittelemässä tiskikaapin jätejaoksia. 

Nyt ruska on ohi. Laulussa sanotaan, että Lapissa kaikki kukkii nopeasti, ja sama pätee meillä kaikkiin muihinkin luonnonilmiöihin. Vuodenaikoja on neljä, mutta ne jakautuvat alajaksoihin, jotka vilahtavat hetkessä ohi. 

Syksy on yhtä silppua: on mustikan poimintaa, puolukan poimintaa, ruskaa, hirven metsästystä ja harmaata kautta ennen lumen tuloa. 

Talveen kuuluu herkkä ensilumen aika, vähäluminen ja melko lämmin joulua edeltävä jakso, pimeyden ja kovien pakkasten sydäntalvi ja helmikuun loppupuolella alkava kaunis hiihtokausi. Se huipentuu huhtikuun huikeisiin hankikeleihin. 

Kevät alkaa huhtikuun lopulla teitten sulamisena, sitten tulee lumeton ja lehdetön viileä jakso ja lopulta kesäkuun alussa koivujen tuoksuva herääminen. 

Kesän voisi jaotella hyönteisten mukaan: ei sääskiä, sääskiä, sääskiä + paarmoja, mäkäräisiä ja lopuksi polttiaisia. Ja heinäkuussahan alkaakin jo hillastus.

Jokaisen kauden erikoislaadusta pitäisi nauttia maksimaalisesti! Mutta niitä täydellisiä syyspäiviä ei ole montaa ja keväällä lehdet voivat puhjeta kahdessa päivässä kuten tänä vuonna kävi, kun koleus vaihtui helteeseen. Milloinkaan ei voi tietää, tuleeko enää toista tilaisuutta. 

Tämä hämmentää digiajan ihmistä, joka on oppinut, että kaiken voi netistä katsella ja kuunnella uudelleen. Milloin itselle sopii, niin lyhyinä pätkinä kuin jaksaa, niin monta kertaa kuin haluaa.

Siksi lokakuu on suosikkini. Se on tasaisen harmaa, kiireetön ja rento. Lokakuussa ei tarvitse kilvan nauttia luonnon suloista eikä toisaalta taistella talven vaikeuksia vastaan. Se on pysähtynyttä olemassaoloa ja aitoa valinnan vapautta. Lokakuu on zen.

Hirvenmetsästysaika on miesten joulu

Keväällä hyllyttäessäni opin, että kuukautiset merkitsevät naisille henkilökohtaista joulua. Nyt syksyllä minulle on kassalla selvinnyt, mikä on miesten ikioma joulu. Se on hirvenmetsästys.

Toisin kuin kuukautiset hirvenmetsästysjoulu on yhdessä koettava tapahtuma. Se näkyy kaupassa eräasuisten miesporukoiden innostuneena kohkauksena. Ostoslistassa on vaikka mitä eikä yksi kärry meinaa riittää kaikelle tarpeelliselle. Kun naiset eivät ole häsläämässä, tavarat saa kerätä kerrankin rauhassa. 

Lopulta kassahihnalle purkautuu riemukkaana potpurina kymmeniä litroja vettä, kymmeniä litroja olutta, limuviinoja, limsaa, mehua, vissyä ja maitoa. Niiden painosta hihnakin jumittuu ja tavarat on nosteltava käsin eteenpäin. Juomien lisäksi toinen seremoniallinen välttämättömyys ovat kerta-astiat ja puukuituaterimet. Ne luovat lämmintä yhteisöllisyyttä, kertovat, ette tässä ostellaan nimenomaan meille. 

Siltä varalle, ettei hirveä heti lauantaiaamupäivänä saada, tarvitaan mukaan syötävää. Hiillosmakkaraa, Sinistä lenkkiä, Wilhelmiä, sinappia, ruisleipää, meetvurstia ja valmispitsoja. Pieniä hemmotteluhetkiä varten on kahvia, Jaffa-keksejä, ylikypsää possun kylkeä, sipsejä, banaaniterttuja, suklaavanukkaita, rahkaherkkuja, suklaalevyjä ja irtokarkkeja. Kaiken tankkaamisen jälkeen tarvitaan tietysti myös vessapaperia, kosteuspyyhkeitä ja käsipapereita. 

Miehekkäimmät shoppailijat pakkaavat tavaransa Lapin muovin eräsäkkeihin. Muille riittää puolenkymmentä muovikassia (isot juomapakkaukset kannetaan erikseen kainalossa ja sormenpäissä). Viikonlopun tarvikepaketti voi maksaa 250 e. Rahalla ei ole väliä, sillä  tärkeintä on villin luonnon kohtaaminen silmästä silmään, itsensä testaaminen karuissa erämaaolosuhteissa ja tietysti iloinen yhdessäolo ystävien kanssa. Hirven saantiin ei tarvitse uskoa niin kuin ei Jeesus-vauvaankaan.

Opeta lapsesi asioimaan kaupassa

Kaupassa käy myös lapsiasiakkaita. Osa on vanhempiensa mukana, osa kaverisakissa, osa yksin. Asioimistaidot vaihtelevat paljon.

Pieni alakoululainen saattaa tulla illalla yksin tai vielä pienemmän sisaruksensa kanssa ja ostaa maitoa ja leipää – siis perheen ruokaostokset. Hän osaa tervehtiä, odottaa vastarahaa ja napata mukaansa kuitin. Aamulla ennen koulua tyttösakki voi pyörähtää ostamaan karkkeja ja keksejä niin, että muutaman kolikon budjetti tulee hyödynnettyä mahdollisimman tarkkaan. Teinit taas käyvät hakemassa energiajuomia – he eivät juuri katso silmiin, pukahda mitään tai halua kuittia.

Vanhempiensa kanssa olevat pienet lapset juoksevat kassalla liukuhihnan päähän nappaamaan karkkinsa. Usein esiteinikin seisoo siellä odottamassa vanhempaansa tekemättä mitään, vaikka ruokaröykkiöt purjehtivat nenän eteen ja muovikassikin olisi tarjolla. Se hämmentää. Miten hän ajatteli selvitä ostoksista aikuisena?

Mutta on myös vanhempia, jotka ottavat lapsen kansa tehdyn kaupparetken opetustilanteena. Heistä kannatta ottaa mallia. Seuraavat eri ikäisille lapsille tarkoitetut harjoitteet olen poiminut heiltä:

1. Ota pienelle lapselle työnnettäväksi minikärry ja kerätkää ostokset siihen yhdessä. Hän saa kokea olevansa tärkeä, melkein kuin aikuiset. Anna hänen lopuksi purkaa ainakin osa tavaroista kassahihnalle.

2. Anna lapsen vilauttaa kassan lukulaitteelle Plussakorttia tai lähimaksaa pankkikortilla ostokset. Näin hän saa olla oikeasti mukana ostotilanteessa. Fiksu kassahenkilö vahvistaa plussan tulleen ja ojentaa kuitin maksajalle.  

3. Vähän isompi lapsi voi ostaa ”itsenäisesti” omat herkkunsa ennen koko perheen tavaroita. Vanhempi voi muutaman metrin etäisyyden antaa neuvoja, jos joku vaihe meinaa mennä vikaan. Tässä kohtaa lapselle kannattaa opettaa, että kassaa kuuluu tervehtiä ja vaihtorahasta ja kuitista pitää kiittää. 

4. Neuvo koululaiselle, miten tavarat pitää pakata. Pyydä häntä aloittamaan puuha jo ennen kuin itse ehdit mukaan.

5. Laita teini töihin! Yläkoululainen pystyy jo pakkaamaan nopeasti kaikki ostokset. Hän jaksaa myös kantaa esimerkiksi juomien monipakkaukset.

Miksei näitä tuotteita ei ole olemassa?

Hämmästelen yhä kauppamme valikoiman runsautta – varsinkin niissä tuoteryhmissä, joita en itse käytä. Toisaalta nyt kahdeksan kuukautta myyjän työtä tehtyäni näen tarjonnassa myös aukkoja. On tuotteita, joita ei ole vielä keksitty, mutta joita ehdottomasti tarvittaisiin. 

Valmispasta

Aika monessa salaatissa on tärkeänä aineksena pastaa. Se tuo annokseen rakennetta ja ruokaisuutta ja toisaalta alentaa sen kilohintaa. 

Kotona salaattia laittaessa pastan keittäminen on kuitenkin ärsyttävän hidas ja tiskiä tuottava työvaihe: keitinvesi täytyy ensin kuumentaa kiehuvaksi, sitten keitetään se tietty aika ja lopuksi on vielä otettava lävikkö ja huuhdeltava pasta kylmäsi. Ja miten sen saisi kuivattua kunnolla, ettei salaatista tulisi vetistä? 

Tarve valmiiksi keitetylle pastalle on huutava! Pidät ajatusta tietysti naurattavana, mutta onpa valmiiksi silputtua salaattiakin olemassa. Pastapalojen klimppiintymisen taas voi varmasti estää sopivilla lisäaineilla – eiväthän karkitkaan tartu toisiinsa.

Tuorejauheliha

Muistako, kun syksyllä kirjoitin asiakkaista, jotka penkovat jauhelihapakettien pinoja löytääkseen sen tuoreimmain tuotteen? Palautetta aiheesta tuli paljon, ja opin, että jauhelihan tuoreus on suomalaisille yhtä tärkeää kuin rantasauna juhannuksena. Ja toki tuoreutta arvostetaan muissakin tuoteryhmissä. Onhan meillä kaupassa hedelmäosastolla se appelsiinimehun puristinkin.

Voisiko lihaosastolla olla saman mallin mukaan lihamylly, josta saisi siinä hetkessä jauhettua tuorejauhelihaa? Ruutua näppäilemällä voisi valita lihasatsin määrän, rasvaprosentim ja naudan, possun ja broilerin sekoitussuhteen. Siis vaikka 145 g, 90 % nautaa, 10 % broileria 30 % rasvaa. Oma uniikki jauheliha!

Valmiiksi paistettu jauheliha

Oletko maistanut Härkistä tai muita jauhelihaa muistuttavia kasvivalkuaistuotteita? Kätevintä näissä muruissa on, että ne ovat valmiiksi kypsiä. Niitä ei siis tarvitse erikseen käristää vaikka makaronilaatikkoa tai taco-salaattia varten. Joissain on valmiina mausteetkin. Siinä säästyy taas aikaa ja tiskiä. 

On aivan hullua, ettei jauhelihaa saa ostaa valmiiksi paistettuna! Erityisesti se ihmetyttää siksi, että lapsiperheet ovat ruokatalojen lempikohderyhmä. Juuri lapsiperheessä valmiiksi paistettu jauheliha helpottaisi arjen pyöritystä. Olisiko tässä jo kansalaisadressin paikka?

Mitä on hyvä palvelu?

 

Olen etuoikeutettu, sillä saan olla töissä kaupassa, joka harvinainen jalokivi. Täällä on satsattu hyvään palveluun usean sukupolven ajan. Se näkyy säihkyväksi hioutuneessa työkulttuurissa, jossa kaikki tähtää ilahtuneeseen hymyyn asiakkaan kasvoilla. Olen siis oppinut valtavasti. Tässä lista asioista, joita hyvä palvelu mielestäni ruokakaupassa on.

1. Hyvä palvelu on aina lahja. Se ei ole hinnoiteltu tuote, vaan jotain jonka ihminen antaa vapaaehtoisesti toiselle ihmiselle. Jos kassahenkilö pakkaa ostokset huonosti kävelevälle vanhukselle ja kantaa ne hänen autolleen, siitä ei peritä maksua. Jos asiakas pahoittelee hänestä olevaa vaivaa, kassahenkilö vakuuttaa, että on mukava päästä välillä jaloittelemaan. 

2. Hyvä palvelu on sitä, että kaikkia palvellaan yhtä hyvin. Ostipa asiakas kärryllisen kalliita herkkuja tai vapisevin käsin kaksi Pirkka-olutta, hän saa osakseen saman ystävällisyyden, huomaavaisuuden ja tarkkuuden. Poikkeuksen muodostavat vain lapset ja vammaiset, joita pitää palvella erityisen hyvin. Vaikka se aiheuttaisi jonoa, jonottajien kasvoilta näkee silti ylpeyttä siitä, että he ovat tulleet todella hienoon liikkeeseen. 

3. Hyvä palvelu ylittää asiakkaan odotukset. Eikä se ole edes vaikeaa, kun käsillä on hedelmäpussirulla: kassahenkilö sujauttaa automaattisesti pusseihin hiivat, isot tupakkaostokset ja ohuesti kelmutetut kalapaketit. Myös kukkakimput suojataan taidokkaasti pussilla. 

4. Hyvä palvelu mukautuu asiakkaaseen. Jos kassahihnaa pitkin lipuu kahvipusseista punottu kori täynnä ostoksia, tuotteet piipataan ja pakataan saman tien takaisin koriin. Tai jos asiakas ojentaa vastarahakolikoita varten avonaisen kukkaronsa, ne laitetaan sinne. Ei todellakaan jollekin kaupan päättämälle alustalle!

5. Hyvä palvelu yltää kaikkialle. Asiakkaita tervehditään myös hyllytettäessä. Ja hyllyissä tuotteet pidetään järjestyksessä, niin että ne löytyvät vaivatta ja  niihin on helppo yltää. Jos asiakas kysyy, missä taatelit ovat, mutkikkaiden ohjeiden antamisen sijaan hänet saatetaan oikeaan paikkaan. Palvelu viedään loppuun asti.

6. Hyvä palvelu tarkoittaa jalkojen käyttöä. Jos asiakas tiedustelee hyllyttävältä myyjältä tuotetta, jota ei ole hyllyssä, myyjä jättää askareensa, tutkii tuotteen tilanteen kämmentietokoneelta ja lähtee hakemaan sitä purkamattomasta kuormasta tai ainakin selvittää, milloin sitä tulee. Ja jos kassalle eksyy punnitsemattomia mandariineja, kassahenkilö tietysti kipaisee vaa’alle. 

7. Hyvä palvelu on cooliutta. Kassahenkilön ilme ei koskaan värähdä. Asiakas voi kaivaa repustaan Hippo-säästölippaan ja avaimen ja puhua erittäin epäselvästi. Kassahenkilön kuuluu silloin avata lipas, laskea rahat ja ilmoittaa summa asiakkaalle. Sitten asiakas voi haluta ostaa tupakka-askin, joka maksetaan näillä kolikoilla. Jos niistä ei tule tasarahaa, vastaraha laitetaan suoraan Hippoon. 

8. Kassahenkilön ammattina on lopulta ystävällisyys. Isojen paikkakuntien marketeissa on jo itsepalvelukassoja, joten viivakoodien luku ja rahastus ei ole tämän ammatin ydin. Myöskään nopea hyllyttäminen ei sitä ole, silla etelässä tuotteet laittavat paikoilleen yöaikaan erilliset hyllyttäjät. Mutta inhimillistä kontaktia ei korvata robotilla tai itsepalvelulla. Siksi me olemme. 

Uusi elämä, uudet vaatteet

Remontoi  syksyllä epäkäytännöllisen vaatekomeron kunnolliseksi vaatehuoneeksi. Seinään tuli kotimaiset Sovella-metallihyllyt ja kattoon tehokas ledivalaistus. Muodonmuutos maksoi noin 1000 e.

Oikeasti olen käyttänyt vain ovensuussa olevaa kylpytakin koukkua. Tarpeeni ovat muuttuneet täysin sen jälkeen kun ideoin unelmieni vaatehuoneeni. Ehkä olen nyt jopa eri ihminen.

Kuten osa teistä ehkä muistaa, valmistui Lahden muotoiluinstituutista vaatesuunnittelijaksi 23 vuotta sitten. Sitten toimin vuosia stailistina ja muotitoimittajana. Siirryttyäni töissä sisustuksen puolelle suuntasin stailausenergian omaan pukeutumiseeni. 

Jäätyäni työttömäksi shoppailin vaatteita enemmän kuin koskaan, koska halusin osoittaa kuuluvani yhä hyvintoimeentulevaan luovaan luokkaan. 

Nyt pukeudun töissä työvaatteisiin, käytännölliseen tumman harmaaseen uniformuun. Töihin mennessäni ja sieltä tullessani käytän vaatteita, jotka on nopea riisua ja pukea. Koko talven olen kiskaissut aamulla päälle joko mustan tai oliivinvihreän villapoolon ja siniset tai ruskeat samettihousut. Pakkasesta riippuen päällystakkina on ollut sininen enstex-pusakka tai harmaa toppis. 

Luottoasuani säilytin pitkään kasassa makuuhuoneen nurkassa. Nyttemmin olen alkanut pitää niitä makuuhuoneen pienessä komerossa. 

Mutta onhan sitten vapaa-aika! Paitsi että se nopeasti puettava look on yleensä kätevä silloinkin. Pukeutuminen on sosiaalinen tapahtuma, suhteessa toisiin ja heidän pukeutumiseensa, ja täällä merinopoolo on jo erätyylistä erottuva statement. 

Kotona sparraava yleisö puuttu kokonaan. Asuna on siis verkkarit, t-paita, ohut neuletakki ja puhki kuluneet villasukat. Ei turkiskauluksista tupakkatakkia tai tupsulla koristettua myssyä kuten Sota ja rauha -epookkisarjan kreivi Ilja Rostovilla, jonka kotityyli teki vaikutuksen muutama vuosi sitten. Enemmänkin muistutan Maa on syntinen laulu -elokuvan isä-Juhania.

Vaatehuoneeni tuntuu taas yhdeltä uudelta osastolta kotimuseossani. 

Tavarat opettavat 2: kuukautiset

Kassahenkilö tietää asiakkaidensa intiimit elämäntilanteet. Ilmeenkään värähtämättä hän piippailee koneelleen kuukautissuojat, kondomit, raskaustestit, äidinmaidonkorvikkeet ja lopulta virtsankarkailusuojat. On mahtavaa päästä niin lähelle tuntemattomia ja voida auttaa heitä niin monella tavalla. 

Siteitä ja tamponeja hyllyttäessäni olen oppinut, että - toisin kuin peruskoulussa kerrottiin - kuukautiset ovat naisen elämän ihanimpia asioita. Silloin hän saa ostaa vain itseään varten näitä keveitä, pitsikuvioin koristeltuja pakkauksia, jotka tuoksuvat ruusulle. Kuukautiset ovat joulu 13 kertaa vuodessa.

Tuotteiden nimet ovat runoutta, esimerkiksi Night Wings eli Yön Siivet. Siitä ymmärtää, että kuukautiset merkitsevät kääntymistä sisäänpäin, seurustelua itsensä kanssa ja antautumista unelmoinnille. Kyseessä on siis eräänlainen yksityinen retriitti.

Kuukautiskateutta potiessani mietin, mitä vastaavaa meillä miesparoilla voisi olla. Parranajaminen on miesten juttu, mutta ei sitä jouluun oikein pysty vertaamaan. Kondomit rinnastuvat intiimiydessään kuukautissuojiin ja niihinkin liittyy nautinto, mutta sisäänpäin kääntyminen jää kyllä puuttumaan. Lähimmäs kuukautisia pääseekin ehkä mäyräkoiran juominen yksin kotona. Siinähän on retriittikin mukana. 

Näin korona tuntuu kaupassa

Lappi julistettiin torstaina monen muun maakunnan kanssa koronan leviämisvaiheen alueeksi. Sodankylässä ei ole todettu korona-tartuntuntoja marraskuun lopun jälkeen, mutta taukohuoneestamme hävisi saman tien pöydästä kaksi tuolia ja myymälän turvatoimia tiukennettiin.

Aloittaessani elokuussa kassojen suojaksi oli jo ruuvattu isot pärskepleksit. Maskeja aloimme pitää lokakuussa. Nykyään pyyhimme desinfioivalla pesuaineliuoksella iltaisin kärryjen kädensijat ja aamuisin korien kahvat. Vaa'at, pakasta-altaiden kahvat ja kylmäkappien rivat pyyhitään iltaisin. Paljon käytettäviä maksupäätteitä ja tupakka-automaattien numerotauluja desinfioidaan pitkin päivää. Myös paistopisteen ja irtokarkkiosaston ottimet pidetään puhtaina. 

Halutessaan asiakkaan ei tarvitse astua kauppaan ollenkaan. Nettikauppa, puhelintilaukset, tilausten nouto lastauslaiturilta ja ostosten kotiinkuljetus ovat suosittuja meilläkin.

Korona tuli Sodankylään lokakuun lopussa. Se pääsi pian leviämään ikäihmisten tehostettuun asumispalveluyksikköön, ja monia vanhuksia kuoli. Koettelemus muutti kuntalaisten asenteet aiemmin kaukaiselta tuntunutta virusta kohtaan. 

Nyt 98 % prosenttia asiakkaistamme käyttää maskia. Harvan mielestä se on miellyttävä, mutta se on merkki välittämisestä, yhteisestä tahdosta pitää Sodankylä terveenä. Tosin olisi hyvä, että muistettaisiin se suojautumistavoista yksinkertaisinkin eli turvavälit. Kassajonossa moni kuvittelee yhä odotteluajan lyhenevän, jos tunkee edellisen asiakkaan selän taa. Muuntovirusten levitessä oikea väli on kaksi metriä. 

Itse en pelkää koronaa, koska noudatan turvaohjeita ja vietän sosiaalisesti niukkaa elämää. Keskusteluohjelmien voivottelevat kommentit palvelualan työntekijäparkojen kauheasta arjesta kuoleman ympäröiminä tuntuvat alentavilta. Mieluummin kannattaisi säälitellä niitä, jotka joutuvat asumaan pääkaupunkiseudulla. Otan rokotteen heti, kun sen saan, mutta siihen asti käytän maskia ja nautin asiakkaitteni moninaisuudesta.

Tämähän on sitä elinikäistä oppimista!

Nyt helmikuussa on kulunut kaksi vuotta siitä, kun aloin opiskella Espoon Rastor-instituutissa liiketoiminnan ammattitutkintoa. Siitä lähti polku, joka johti minut Svanefors Finlandin ja Finnkinon kautta tänne Sodankylään.

Vaikka arjessa tuntuu, että elämä on tätä yhtä ja samaa, kahdessa vuodessa onkin ehtinyt tapahtua paljon. Olen oppinut monia uusia asioita. Olen päässyt moniin muuten suljettuihin paikkoihin. Olen tutustunut ihmisiin, joihin en olisi muuten ikinä törmännyt. Poliitikkojen jankuttama elinikäinen oppiminen on tullut minussa lihaksi.

Mitä sitten olen oppinut? No vaikka, että myyminen on prosessi, ei projekti. Tyytyväinen asiakas tulee halvimmaksi. Ja kerrallaan palvellaan vain yhtä asiakasta. Näitä oivalluksia tulen käyttämäään koko loppuelämäni.

Monet oppimani asiat ovat suorastaan yleissivistystä: naisten vessoissa on paperinpätkiä lattialla ja kaivosmiehet tykkävät Geisha-suklaasta. Osaan laittaa auton pakkasella lämmitysjohtoon ja hakata jäätä talon peltikatosta. Olen oppinut, että leivän sijaan työaamuna kannattaa syödä puuroa, koska se on nopeampaa.

Sitten on yksityiskohtaisempia taitoja. Tiedän, missä Finnkinon äärimmäisen mutkikkaassa Markus-kassajärjestelmässä ovat popkornimausteet (0,6 e!) tai millainen lippu vammaisen henkilön avustajalle kuuluu (ilmainen). Osaan näppäillä Keskon systeemissä käteisnoston (korttien erikoistoiminnot) ja liittää Veikkauksella asiakastiedot kimppaosuuteen (omat kimpat). 

Tiedän kaupassamme melkein kaikkien tuotteiden paikan, kuivatuista taateleista silmäsipyyhkeisiin ja pekoniin. Tulkaa vaikka kysymän! Ja Kinopalatsissa löytäisin hätäpoistumistiet ja salaiset käytävät istuinrivien taa. Aivoissani on monia karttoja. 

Lopulta tärkeimmät oivallukset littyvät itseeni. Olen oppinut, että asiakkaan hymy on parasta maailmassa. Myyjä saa tervehtiä kaikkia ja ottaa häpeämättömän katsekontaktin. Olen oppinut, etten ole täysin epäsosiaalinen. 

Maailman romanttisin salaatti

Silloin tällöin työskentelen lihaosastolla. Siihen kuuluvat myös einekset ja valmisateriat kuten lounassalaatit. Siksi olen salaattien asiantuntija. Moneen niistä liittyy mielenkiintoinen tarina, mutta kaikkein kiehtovin on caesarsalaatilla.

Caesarsalaattia syödään ympäri maailmaa ystävänpäivänä 14. helmikuuta, koska sen historia on poikkeuksellisen romanttinen. Sen nimittäin kehitteli Rooman konsuli Julius Caesar yhdessä rakastettunsa, Egyptin kuningatar Kleopatra VII:n kanssa vuonna 48 eKr. 

He olivat ihanalla risteilyllä Niilillä. Ilma oli helteinen ja Kleopatra toivoi kuninkaallisten kokkien rasvaisten lihaherkkujen sijaan jotain kevyttä ja raikasta lounasta. Silloin Caesar muisti äitinsä Italiassa tekemät salaatit ja ehdotti, että kokkaisivat yhdessä jotain sen tyylistä.

Kleopatra käski heti soutaa palatsilaivansa läheisen saaren rantaan. Sieltä rakastavaiset löysivät ruokaansa villiä romainesalaattia ja lempeän aromikasta valkosipulia. Lisäkkeeksi he paahtoivat kikatellen leipää nuotilla ja vuolivat lastuja Caesarin repussaan aina mukanaan pitämästä Parmesan-juustosta. 

Kuuluisan kastikkeen syntyyn liittyy oma tarinansa:  Aurinko paistoi kuumasti ja lootukset tuoksuivat huumaavasti… Kesken kastikkeen sekoittamista intohimo otti vallan, ja kokkailijat heittäytyivät niitylle rakastelemaan villisti. Seksin jälkeen Caesar keksi lisätä soossiin vielä sardiineja, joka antavat kokonaisuudelle ihanan suolaisen maun. 

Yhdeksän kuukautta caesarsalaatin nauttimisen jälkeen Kleopatra synnytti pojan, joka tunnetaan nimellä Caesarion ja josta tuli Egyptin viimeinen faarao. Vanhempien suhde ei kuitenkaan kestänyt, ja lopulta poliittiseen umpikujaan ajautunut Kleopatra päätyi itsemurhaan. 2000 vuotta myöhemmin arkeologit löysivät kuningattaren haudan ja tämän muumion. Sen vierellä oli kultaisessa kulhossa kuivunutta caesarsalaattia.

Tavarat opettavat 1: sukupuoliroolit

Olin aikoinani neljä ja puoli vuotta Kotivinkki-lehden muoti- ja kauneustoimittaja. Viihdyn vieläkin kauppamme kemikaalio-osastolla. On hauskaa hyllyttää tuotteita, joiden pakkaukset ovat täynnä merkityksiä ja ostajalle tarkoitettuja rooleja. 

Keveinä ja liukkaina hiusväripakkaukset menevät helposti vinoon, mutta niiden mallit ovat minusta kauneimpia arkitodellisuuteen kuviteltavia naisia. Tuulikone hulmuttaa kiiltävää tukka ja kaikki elämässä on kohdallaan. Nuorille suunnattujen merkkien kuvissa on lisäksi hulluttelevaa toimintaa. Kauneushanteille uskalletaan nauraa, koska elämässä on muutakin. Sinitukkaiset tytöt tuntevat yhteiskunnan rakenteet ja pelaavat tätä peliä omilla ehdoillaan. 

Mutta miksi he kaikki ovat naisia? Värjääväthän miehetkin hiuksiaan. Entä millaisia olisivat nuorille miehille tarkoitettujen värien mallit? Saisivatko miehetkin olla leikkisiä? Olisiko sinisen värin jannulla irokeesi vai terävä siili? Olisiko Mister Kupari runsaskutrinen hippirakastaja kukkia parrassaan? Käyttäisikö joku meikkiä?

Suihkusaippuoita miehille sentään on, mutta putelit tuntuvat rangaistuksilta. Mustaa, harmaata, tumman sinistä ja hippusellinen oranssia – vakavuutta, kuria, suorittamista. Vaikka monet miesasiakkaistamme ovat töissä kaivoksilla, olen varma, että heidän elämässä on paljon enemmän värejä ja tunteita. Näen sen kassalla: he ostavat ongelmitta vaaleanpunaisia Geisha-suklaalevyjä, naivistisen kirjavia Carneval-keksejä, hekumallisia rahkavanukkaita ja sinisiä palautumisjuomia. 

Pakkausten oikeasti modernit mieshahmot löytyvät käytävän alusta. Libero Newborn – vaippojen paketissa vauva nukkuu isänsä paljaan rinnan päällä ja aivan tarkoituksella myös isän nänni on otettu kuvaan mukaan. Tunteet on sallittu, hellyys on sallittu, sitoutuminen on sallittu ja myös naisille aiemmin yksinomaan kuuluneet roolit on sallittu. 

Kun vaippapaketin pienokainen on varttunut aikuiseksi, elämme aivan toisenlaisessa maailmassa. 

Elämää kaamoksessa

Yöksi on ennustettu melkein 40 asteen pakkasta. Mietitte siellä etelän kaupunkien kerrostaloasunnoissanne, miten siitä voi selvitä. Minäpä kerron. 

Tulen töistä kotiin vähän jälkeen kuuden. Parkkeeraan auton niin, että sen keula on melkein kiinni talon rappusissa – siten lämmitysjohto yltään aamulla ulko-oven vieressä olevaan pistokkeeseen. Eteisessä väännän kylpyhuoneen lattialämmityksen kolmeenkymppiin, jotta suihkussa ei tarvitse palella.

Sisällä vaihdan päälle äidin vanhan toppatakin, lisään lakkiini otsalampun ja vetäisen käteen K-raudasta ostetut työhanskat. Täytyy hakea navetasta halkoja ja laittaa tulet pirtin suureen leivinuuniin. Talo lämpiää sähköpattereilla ja lattialämmöllä, mutta puuta polttamalla sähkön kulutusta voi pienentää huomattavasti. Joulukuun lasku oli 180 euroa.

Onneksi talossa on viisi tulisijaa. Käytän niistä säännöllisesti kolmea, leivinuunin eli muurin lisäksi yläkerran kamiinaa ja makuuhuoneen pientä muuria. 

Kun tuli jo kohiseen tasaisen hurjana, on ruuan aika. Sitten seuraa hetki vapaa-aikaa, kunnes kahdeksan maissa pitäisi valmistauta suihkuun. Pesuhuoneen kuivuminen tuuletusluukut auki vie noin kolme tuntia, ja olisi hyvä päästä nukkumaan yhdentoista paikkeilla. Luukkujen jättäminen yöksi auki ei todellakaan ole vaihtoehto eikä myöskään kosteuden imeyttäminen puutalon rakenteisiin. Myöhään valvominen taas kostautuu aamulla. 

Voi sanoa, että elän ilmaston ja vanhan talon ehdoilla. Kaamoksen pimeys on kutistanut elämän tähän punamultaiseen kotikoloon. Henkisestikin: kaikkeen tekemiseen tuntuu olevan aina liian myöhä. Vapaapäivänäkään aika ei riitä, kun oman mielen lämmittäminen vie liian kauan. Etelämaalainen olemisen sähäkkyys on kaukana täältä. 

Ennen kevättä vapaus on aika turha sana.

Punakone soikoon!

Minusta on tullut vallankäyttäjä! Sain tällä viikolla ensimmäistä kertaa itse häviköidä eli kirjata kämmentietokoneella häviksi lihaosaston päiväystuotteet ja napsautella niihin oranssit alehinnat perinteisellä hintalappukoneella. Sitä sanotaan punakoneeksi.

Aleen joutuvat ne lihat, salaatit ja leipätuotteet, joiden pakettiin merkitty viimeinen käyttöpäivä on tänään. Einekset ja lihatuotteet kuten makkarat saavat kylkeensä punalaput jo edellisenä päivänä. Alennus on 50 %. Värikkäästi koristellut tuotteet kootaan yhdelle alahyllylle, jonka melkein kaikki asiakkaat katsastavat. Meillä säästäväisyys ja ekologisuus eivät hävetä.

Jos tuote jää myymättä alehintaankin, se pakastetaan myyntipäivän päätteeksi ja lahjoitetaan ruoka-apuun. Hukkaan ei mene käytännössä mitään.

Te, jotka olette jo suorittaneet hyllyttämisen etäkurssini, tiedätte, että me myyjät yritämme varmistaa, että tuotteet käytettäisiin aina ikäjärjestyksessä. Niin hävikkiä tulisi mahdollisimman vähän. Joidenkin asiakkaiden käsityksissä kiero kauppias yrittää kuitenkin pahuuttaan myydä aina vanhaa ja tiedostavan kuluttajan velvollisuutena on kaivaa hyllystä mahdollisimman uusi paketti. Tämä ajattelu eskaloituu jauhelihahyllyillä. Pinot myllätään aina. 

Jos joku tuttusi kuuluu myllääjiin, yritä valistaa häntä seuraavia faktalauseita käyttämällä: 

1. Viimeinen käyttöpäivä -järjestelmän ja katkeamattoman kylmäketjun ansiosta kaikki kaupassa myytävä jauheliha on hyvälaatuista ja turvallista. 

2. Jos teet lihapullia tänään, miksi tarvitset jauhelihaa, joka olisi käyttökelpoista vielä viikon kuluttua? Jos taas kokkaat viikon kuluttua, mikset osta aineksia vasta silloin? Oma jääkaappisi on luultavasti lämpimämpi kuin kaupan kylmiö, joten liha huononee kotonasi nopeammin. 

3. Penkominen voi sekoittaa jauhelihapakettien järjestyksen niin pahanpäiväisesti, että jokin niistä voi päästä vanhenemaan oikeasti. Silloin se päätyy biojätteeseen.

4. Hävikki lasketaan myytävien tuotteiden hintoihin. On kaikkien etu, että sitä ei synny.

Hyvää ja hävikitöntä uutta vuotta kaikille!

Etäkurssi hyllyttäjäksi media-ammattilaisille

Median murros pyyhkäisi minut kaksi vuotta sitten työttömäksi. Sama kohtalo odottaa vielä monia teitä media-ammattilaisia, joten räätälöin teille työllistymistä edistävän 10 + 1 luentoa käsittävän etäkurssin hyllyttäjäksi. Kyse on nimenomaan muuntokoulutuksesta, sillä mediatyöllä ja hyllyttämisellä on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä, kuten tulette huomaamaan kurssin edetessä.

LUENTO 1. Lisää uudet tuotteet hyllyyn vanhojen taakse, jotta tuotteet menisivät kaupaksi ikäjärjestyksessä eikä syntyisi hävikkiä. Koska asiakkaat poimivat ostoksensa hyllyn etureunasta, sinun on käytännössä järjestettävä myös vanhat tuotteet uudelleen. 

LUENTO 2. Jos et saa kaikkia tuotteita sopimaan niille varattuun tilaan, tutki voisitko latoa ne kahteen kerrokseen tai mahduttaa viereisten tuotteiden taa (graafikot, tuntuuko tutulta?). Marketin takatilassa ei juurikaan ole varastohyllyjä. Opit pian toivomaan kokonaan tyhjiä hyllypaikkoja! 

LUENTO 3. Siisti myös lisäämiesi tuotteiden lähiympäristö: vedä muutkin tuotteet hyllyjen etureunaan ja suorista linjat. Kauppa on yksi kokonaisuus ja sinun tehtäväsi on työskennellä sen eteen kokonaisvaltaisesti – olet siis markettisi toimitussihteeri.

LUENTO 4. Hinnan sisältävä hyllynreunusetiketti on ikään kuin tuotteen otsikko. Sen paikka on tuotteen hyllyalueen vasemmassa reunassa. Printattu etiketti on muovisessa kotelossa, jonka voi klipsauttaa irti hyllyn reunan listasta ja siirtää uuteen kohtaan. 

LUENTO 5. Viivakoodi ja sen alapuolella oleva numerosarja on tuotteen sosiaaliturvatunnus. Ne löytyvät myös hyllynreunusetiketistä – voit siis tarkistaa oikean paikan koodeja vertailemalla. 

LUENTO 6. Älä jätä hyllyyn tyhjiä kohtia. Jos joku tuote puuttuu, levitä viereisiä tuotteita sen paikalle. Tämähän on lehtityöstakin tuttu periaate!

LUENTO 7. Jos tuotteelle ei ole paikkaa, sinun on tehtävä se. Valitse ensiksi temaattisesti oikea kohta ja supista sitten muita tuotteita niin, että saat uuden mahtumaan mukaan. Kun tuotteet ovat paikallaan, käy printtaamassa hyllynreunusetiketti ja napsauta se paikalleen. 

LUENTO 8. Hyllytettävät tuotteet ovat mukanasi ostoskärryssä tai isossa rullakossa. Parkkeeraa se käytävän reunaan, jotta asiakkaat pääsevät kulkemaan ohi. Jos asiakas pysähtyy katselemaan hyllyjä rullakkosi luo, tarjoudu auliisti siirtämään leiriäsi. 

LUENTO 9. Olet kaksoisagentti: roudari ja asiakaspalvelija. Sinulta tullaan kysymään, missä taatelit ovat tai onko teillä silmälasienpuhdistusliinoja. Sinä tiedät, missä ne ovat ja johdatat asiakkaat oikealle hyllylle. 

LUENTO 10. Tuotteiden purkaminen tukkupakkauksista synnyttää paljon pahvi- ja muovijätettä. Viikkaa pahvit litteiksi ja pakkaa ne tiukasti yhteen laatikkoon. Muovit taas kannattaa koota yhteen pussiin. Näin työmaasi näyttää siistimmältä eivätkä avaamattomat paketit hautaudu jätteiden alle.

LUENTO 11. Kun olet järjestänyt lastisi hyllyille, vie pahvit pahvipuristimeen ja muovit muovipuristimeen. Jos olet käyttänyt rullakkoa, pura se lopuksi ja vie niille varattuun paikkaan.    

KOTITEHTÄVÄ Hyllytä kassillinen vaatteita kirjahyllyysi tai astikaappiisi. Pyydä perheenjäseniäsi tai ystäviäsi toimimaan asiakkaina ja tiedustelemaan sinulta esimerkiksi pesuaineiden paikkaa. Dokumentoi oppimisprosessi videoesseeksi.