Kassatyön ikävimpiä hetkiä ovat ne, kun teini-ikäinen asiakas paljastuu myymälävarkaaksi. Sitä tapahtuu silloin tällöin. Yleensä takin sisään on piilotettu parin euron energiajuomatölkki. Varas komennetaan takatiloihin ja paikalle soitetaan poliisi. Varas joutuu puhutteluun ja poliisi ehkä laittaa hänet soittamaan äidilleen. Joskus maijaan kuljetaan myymälän läpi ja muut asiakkaat kääntyvät katsomaan tapahtumaa.
Alkoholin välittäminen alaikäisille kavereille on myös ikävää seurattavaa. Muutama viikonloppu sitten lapsenkasvoinen, vast’ikään 18 täyttänyt poika osti salkullisen olutta ja pari sixpäkkiä lonkeroa. Jonkin ajan kuluttua hän tuli takaisin ja kantoi kassalle suunnilleen samanlaiset satsin. Homma alkoi ärsyttää minua, ja kerroin asiasta kokeneemmalle työtoverille.
Kun ralli jatkui seuraavana päivänä, kollegani kieltäytyi myymästä pojalle alkoholia. Maanantaina kauppias ilmoitti, että pojalle ei myydä vähään aikaan lainkaan ikärajoitettuja tuotteita. Se oli ryhdikäs päätös!
On surullista nähdä, kun nuoren elämä alkaa mennä harhateille. Kassalla ja tauolla miettii, miksi ihmeessä ja mitä tämän jälkeen. Tunteeko myymälävaras vähitellen kuuluvansa yhteiskunnassa sille toiselle puolelle? Tai saako kaverien hyväksikäyttämä 18-vuotias yhtään oikeaa ystävyyttä?
Minusta koulun pitäisi tehdä yhteistyötä kauppojen kanssa, jotta lapset ja nuoret ymmärtäisivät, etteivät kaupan hyllyt täyty itsestään. Kauppias on ostanut myytävät tuotteet ja myyntituloilla hän maksaa velkojaan, kiinteistökuja ja työntekijöiden palkat. Se opettaminen on yhteiskuntaoppia, kotitaloutta, taloustietoa ja matematiikkaa.
Ja te vanhemmat, kertokaa samat asiat lapsillenne, kun käytte yhdessä ostoksilla! Jo myyjien tervehtiminen auttaa ymmärtämään, että varas varastaa toisilta ihmisiltä. Samalla hahmottuu, ettei kauppa ole kolikkoautomaatti, josta saa rahalla mitä vain. Joskus myyjä voi sanoa, että tätä ei myydä sinulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti