Opeta lapsesi asioimaan kaupassa

Kaupassa käy myös lapsiasiakkaita. Osa on vanhempiensa mukana, osa kaverisakissa, osa yksin. Asioimistaidot vaihtelevat paljon.

Pieni alakoululainen saattaa tulla illalla yksin tai vielä pienemmän sisaruksensa kanssa ja ostaa maitoa ja leipää – siis perheen ruokaostokset. Hän osaa tervehtiä, odottaa vastarahaa ja napata mukaansa kuitin. Aamulla ennen koulua tyttösakki voi pyörähtää ostamaan karkkeja ja keksejä niin, että muutaman kolikon budjetti tulee hyödynnettyä mahdollisimman tarkkaan. Teinit taas käyvät hakemassa energiajuomia – he eivät juuri katso silmiin, pukahda mitään tai halua kuittia.

Vanhempiensa kanssa olevat pienet lapset juoksevat kassalla liukuhihnan päähän nappaamaan karkkinsa. Usein esiteinikin seisoo siellä odottamassa vanhempaansa tekemättä mitään, vaikka ruokaröykkiöt purjehtivat nenän eteen ja muovikassikin olisi tarjolla. Se hämmentää. Miten hän ajatteli selvitä ostoksista aikuisena?

Mutta on myös vanhempia, jotka ottavat lapsen kansa tehdyn kaupparetken opetustilanteena. Heistä kannatta ottaa mallia. Seuraavat eri ikäisille lapsille tarkoitetut harjoitteet olen poiminut heiltä:

1. Ota pienelle lapselle työnnettäväksi minikärry ja kerätkää ostokset siihen yhdessä. Hän saa kokea olevansa tärkeä, melkein kuin aikuiset. Anna hänen lopuksi purkaa ainakin osa tavaroista kassahihnalle.

2. Anna lapsen vilauttaa kassan lukulaitteelle Plussakorttia tai lähimaksaa pankkikortilla ostokset. Näin hän saa olla oikeasti mukana ostotilanteessa. Fiksu kassahenkilö vahvistaa plussan tulleen ja ojentaa kuitin maksajalle.  

3. Vähän isompi lapsi voi ostaa ”itsenäisesti” omat herkkunsa ennen koko perheen tavaroita. Vanhempi voi muutaman metrin etäisyyden antaa neuvoja, jos joku vaihe meinaa mennä vikaan. Tässä kohtaa lapselle kannattaa opettaa, että kassaa kuuluu tervehtiä ja vaihtorahasta ja kuitista pitää kiittää. 

4. Neuvo koululaiselle, miten tavarat pitää pakata. Pyydä häntä aloittamaan puuha jo ennen kuin itse ehdit mukaan.

5. Laita teini töihin! Yläkoululainen pystyy jo pakkaamaan nopeasti kaikki ostokset. Hän jaksaa myös kantaa esimerkiksi juomien monipakkaukset.

Miksei näitä tuotteita ei ole olemassa?

Hämmästelen yhä kauppamme valikoiman runsautta – varsinkin niissä tuoteryhmissä, joita en itse käytä. Toisaalta nyt kahdeksan kuukautta myyjän työtä tehtyäni näen tarjonnassa myös aukkoja. On tuotteita, joita ei ole vielä keksitty, mutta joita ehdottomasti tarvittaisiin. 

Valmispasta

Aika monessa salaatissa on tärkeänä aineksena pastaa. Se tuo annokseen rakennetta ja ruokaisuutta ja toisaalta alentaa sen kilohintaa. 

Kotona salaattia laittaessa pastan keittäminen on kuitenkin ärsyttävän hidas ja tiskiä tuottava työvaihe: keitinvesi täytyy ensin kuumentaa kiehuvaksi, sitten keitetään se tietty aika ja lopuksi on vielä otettava lävikkö ja huuhdeltava pasta kylmäsi. Ja miten sen saisi kuivattua kunnolla, ettei salaatista tulisi vetistä? 

Tarve valmiiksi keitetylle pastalle on huutava! Pidät ajatusta tietysti naurattavana, mutta onpa valmiiksi silputtua salaattiakin olemassa. Pastapalojen klimppiintymisen taas voi varmasti estää sopivilla lisäaineilla – eiväthän karkitkaan tartu toisiinsa.

Tuorejauheliha

Muistako, kun syksyllä kirjoitin asiakkaista, jotka penkovat jauhelihapakettien pinoja löytääkseen sen tuoreimmain tuotteen? Palautetta aiheesta tuli paljon, ja opin, että jauhelihan tuoreus on suomalaisille yhtä tärkeää kuin rantasauna juhannuksena. Ja toki tuoreutta arvostetaan muissakin tuoteryhmissä. Onhan meillä kaupassa hedelmäosastolla se appelsiinimehun puristinkin.

Voisiko lihaosastolla olla saman mallin mukaan lihamylly, josta saisi siinä hetkessä jauhettua tuorejauhelihaa? Ruutua näppäilemällä voisi valita lihasatsin määrän, rasvaprosentim ja naudan, possun ja broilerin sekoitussuhteen. Siis vaikka 145 g, 90 % nautaa, 10 % broileria 30 % rasvaa. Oma uniikki jauheliha!

Valmiiksi paistettu jauheliha

Oletko maistanut Härkistä tai muita jauhelihaa muistuttavia kasvivalkuaistuotteita? Kätevintä näissä muruissa on, että ne ovat valmiiksi kypsiä. Niitä ei siis tarvitse erikseen käristää vaikka makaronilaatikkoa tai taco-salaattia varten. Joissain on valmiina mausteetkin. Siinä säästyy taas aikaa ja tiskiä. 

On aivan hullua, ettei jauhelihaa saa ostaa valmiiksi paistettuna! Erityisesti se ihmetyttää siksi, että lapsiperheet ovat ruokatalojen lempikohderyhmä. Juuri lapsiperheessä valmiiksi paistettu jauheliha helpottaisi arjen pyöritystä. Olisiko tässä jo kansalaisadressin paikka?

Mitä on hyvä palvelu?

 

Olen etuoikeutettu, sillä saan olla töissä kaupassa, joka harvinainen jalokivi. Täällä on satsattu hyvään palveluun usean sukupolven ajan. Se näkyy säihkyväksi hioutuneessa työkulttuurissa, jossa kaikki tähtää ilahtuneeseen hymyyn asiakkaan kasvoilla. Olen siis oppinut valtavasti. Tässä lista asioista, joita hyvä palvelu mielestäni ruokakaupassa on.

1. Hyvä palvelu on aina lahja. Se ei ole hinnoiteltu tuote, vaan jotain jonka ihminen antaa vapaaehtoisesti toiselle ihmiselle. Jos kassahenkilö pakkaa ostokset huonosti kävelevälle vanhukselle ja kantaa ne hänen autolleen, siitä ei peritä maksua. Jos asiakas pahoittelee hänestä olevaa vaivaa, kassahenkilö vakuuttaa, että on mukava päästä välillä jaloittelemaan. 

2. Hyvä palvelu on sitä, että kaikkia palvellaan yhtä hyvin. Ostipa asiakas kärryllisen kalliita herkkuja tai vapisevin käsin kaksi Pirkka-olutta, hän saa osakseen saman ystävällisyyden, huomaavaisuuden ja tarkkuuden. Poikkeuksen muodostavat vain lapset ja vammaiset, joita pitää palvella erityisen hyvin. Vaikka se aiheuttaisi jonoa, jonottajien kasvoilta näkee silti ylpeyttä siitä, että he ovat tulleet todella hienoon liikkeeseen. 

3. Hyvä palvelu ylittää asiakkaan odotukset. Eikä se ole edes vaikeaa, kun käsillä on hedelmäpussirulla: kassahenkilö sujauttaa automaattisesti pusseihin hiivat, isot tupakkaostokset ja ohuesti kelmutetut kalapaketit. Myös kukkakimput suojataan taidokkaasti pussilla. 

4. Hyvä palvelu mukautuu asiakkaaseen. Jos kassahihnaa pitkin lipuu kahvipusseista punottu kori täynnä ostoksia, tuotteet piipataan ja pakataan saman tien takaisin koriin. Tai jos asiakas ojentaa vastarahakolikoita varten avonaisen kukkaronsa, ne laitetaan sinne. Ei todellakaan jollekin kaupan päättämälle alustalle!

5. Hyvä palvelu yltää kaikkialle. Asiakkaita tervehditään myös hyllytettäessä. Ja hyllyissä tuotteet pidetään järjestyksessä, niin että ne löytyvät vaivatta ja  niihin on helppo yltää. Jos asiakas kysyy, missä taatelit ovat, mutkikkaiden ohjeiden antamisen sijaan hänet saatetaan oikeaan paikkaan. Palvelu viedään loppuun asti.

6. Hyvä palvelu tarkoittaa jalkojen käyttöä. Jos asiakas tiedustelee hyllyttävältä myyjältä tuotetta, jota ei ole hyllyssä, myyjä jättää askareensa, tutkii tuotteen tilanteen kämmentietokoneelta ja lähtee hakemaan sitä purkamattomasta kuormasta tai ainakin selvittää, milloin sitä tulee. Ja jos kassalle eksyy punnitsemattomia mandariineja, kassahenkilö tietysti kipaisee vaa’alle. 

7. Hyvä palvelu on cooliutta. Kassahenkilön ilme ei koskaan värähdä. Asiakas voi kaivaa repustaan Hippo-säästölippaan ja avaimen ja puhua erittäin epäselvästi. Kassahenkilön kuuluu silloin avata lipas, laskea rahat ja ilmoittaa summa asiakkaalle. Sitten asiakas voi haluta ostaa tupakka-askin, joka maksetaan näillä kolikoilla. Jos niistä ei tule tasarahaa, vastaraha laitetaan suoraan Hippoon. 

8. Kassahenkilön ammattina on lopulta ystävällisyys. Isojen paikkakuntien marketeissa on jo itsepalvelukassoja, joten viivakoodien luku ja rahastus ei ole tämän ammatin ydin. Myöskään nopea hyllyttäminen ei sitä ole, silla etelässä tuotteet laittavat paikoilleen yöaikaan erilliset hyllyttäjät. Mutta inhimillistä kontaktia ei korvata robotilla tai itsepalvelulla. Siksi me olemme. 

Uusi elämä, uudet vaatteet

Remontoi  syksyllä epäkäytännöllisen vaatekomeron kunnolliseksi vaatehuoneeksi. Seinään tuli kotimaiset Sovella-metallihyllyt ja kattoon tehokas ledivalaistus. Muodonmuutos maksoi noin 1000 e.

Oikeasti olen käyttänyt vain ovensuussa olevaa kylpytakin koukkua. Tarpeeni ovat muuttuneet täysin sen jälkeen kun ideoin unelmieni vaatehuoneeni. Ehkä olen nyt jopa eri ihminen.

Kuten osa teistä ehkä muistaa, valmistui Lahden muotoiluinstituutista vaatesuunnittelijaksi 23 vuotta sitten. Sitten toimin vuosia stailistina ja muotitoimittajana. Siirryttyäni töissä sisustuksen puolelle suuntasin stailausenergian omaan pukeutumiseeni. 

Jäätyäni työttömäksi shoppailin vaatteita enemmän kuin koskaan, koska halusin osoittaa kuuluvani yhä hyvintoimeentulevaan luovaan luokkaan. 

Nyt pukeudun töissä työvaatteisiin, käytännölliseen tumman harmaaseen uniformuun. Töihin mennessäni ja sieltä tullessani käytän vaatteita, jotka on nopea riisua ja pukea. Koko talven olen kiskaissut aamulla päälle joko mustan tai oliivinvihreän villapoolon ja siniset tai ruskeat samettihousut. Pakkasesta riippuen päällystakkina on ollut sininen enstex-pusakka tai harmaa toppis. 

Luottoasuani säilytin pitkään kasassa makuuhuoneen nurkassa. Nyttemmin olen alkanut pitää niitä makuuhuoneen pienessä komerossa. 

Mutta onhan sitten vapaa-aika! Paitsi että se nopeasti puettava look on yleensä kätevä silloinkin. Pukeutuminen on sosiaalinen tapahtuma, suhteessa toisiin ja heidän pukeutumiseensa, ja täällä merinopoolo on jo erätyylistä erottuva statement. 

Kotona sparraava yleisö puuttu kokonaan. Asuna on siis verkkarit, t-paita, ohut neuletakki ja puhki kuluneet villasukat. Ei turkiskauluksista tupakkatakkia tai tupsulla koristettua myssyä kuten Sota ja rauha -epookkisarjan kreivi Ilja Rostovilla, jonka kotityyli teki vaikutuksen muutama vuosi sitten. Enemmänkin muistutan Maa on syntinen laulu -elokuvan isä-Juhania.

Vaatehuoneeni tuntuu taas yhdeltä uudelta osastolta kotimuseossani. 

Tavarat opettavat 2: kuukautiset

Kassahenkilö tietää asiakkaidensa intiimit elämäntilanteet. Ilmeenkään värähtämättä hän piippailee koneelleen kuukautissuojat, kondomit, raskaustestit, äidinmaidonkorvikkeet ja lopulta virtsankarkailusuojat. On mahtavaa päästä niin lähelle tuntemattomia ja voida auttaa heitä niin monella tavalla. 

Siteitä ja tamponeja hyllyttäessäni olen oppinut, että - toisin kuin peruskoulussa kerrottiin - kuukautiset ovat naisen elämän ihanimpia asioita. Silloin hän saa ostaa vain itseään varten näitä keveitä, pitsikuvioin koristeltuja pakkauksia, jotka tuoksuvat ruusulle. Kuukautiset ovat joulu 13 kertaa vuodessa.

Tuotteiden nimet ovat runoutta, esimerkiksi Night Wings eli Yön Siivet. Siitä ymmärtää, että kuukautiset merkitsevät kääntymistä sisäänpäin, seurustelua itsensä kanssa ja antautumista unelmoinnille. Kyseessä on siis eräänlainen yksityinen retriitti.

Kuukautiskateutta potiessani mietin, mitä vastaavaa meillä miesparoilla voisi olla. Parranajaminen on miesten juttu, mutta ei sitä jouluun oikein pysty vertaamaan. Kondomit rinnastuvat intiimiydessään kuukautissuojiin ja niihinkin liittyy nautinto, mutta sisäänpäin kääntyminen jää kyllä puuttumaan. Lähimmäs kuukautisia pääseekin ehkä mäyräkoiran juominen yksin kotona. Siinähän on retriittikin mukana. 

Näin korona tuntuu kaupassa

Lappi julistettiin torstaina monen muun maakunnan kanssa koronan leviämisvaiheen alueeksi. Sodankylässä ei ole todettu korona-tartuntuntoja marraskuun lopun jälkeen, mutta taukohuoneestamme hävisi saman tien pöydästä kaksi tuolia ja myymälän turvatoimia tiukennettiin.

Aloittaessani elokuussa kassojen suojaksi oli jo ruuvattu isot pärskepleksit. Maskeja aloimme pitää lokakuussa. Nykyään pyyhimme desinfioivalla pesuaineliuoksella iltaisin kärryjen kädensijat ja aamuisin korien kahvat. Vaa'at, pakasta-altaiden kahvat ja kylmäkappien rivat pyyhitään iltaisin. Paljon käytettäviä maksupäätteitä ja tupakka-automaattien numerotauluja desinfioidaan pitkin päivää. Myös paistopisteen ja irtokarkkiosaston ottimet pidetään puhtaina. 

Halutessaan asiakkaan ei tarvitse astua kauppaan ollenkaan. Nettikauppa, puhelintilaukset, tilausten nouto lastauslaiturilta ja ostosten kotiinkuljetus ovat suosittuja meilläkin.

Korona tuli Sodankylään lokakuun lopussa. Se pääsi pian leviämään ikäihmisten tehostettuun asumispalveluyksikköön, ja monia vanhuksia kuoli. Koettelemus muutti kuntalaisten asenteet aiemmin kaukaiselta tuntunutta virusta kohtaan. 

Nyt 98 % prosenttia asiakkaistamme käyttää maskia. Harvan mielestä se on miellyttävä, mutta se on merkki välittämisestä, yhteisestä tahdosta pitää Sodankylä terveenä. Tosin olisi hyvä, että muistettaisiin se suojautumistavoista yksinkertaisinkin eli turvavälit. Kassajonossa moni kuvittelee yhä odotteluajan lyhenevän, jos tunkee edellisen asiakkaan selän taa. Muuntovirusten levitessä oikea väli on kaksi metriä. 

Itse en pelkää koronaa, koska noudatan turvaohjeita ja vietän sosiaalisesti niukkaa elämää. Keskusteluohjelmien voivottelevat kommentit palvelualan työntekijäparkojen kauheasta arjesta kuoleman ympäröiminä tuntuvat alentavilta. Mieluummin kannattaisi säälitellä niitä, jotka joutuvat asumaan pääkaupunkiseudulla. Otan rokotteen heti, kun sen saan, mutta siihen asti käytän maskia ja nautin asiakkaitteni moninaisuudesta.

Tämähän on sitä elinikäistä oppimista!

Nyt helmikuussa on kulunut kaksi vuotta siitä, kun aloin opiskella Espoon Rastor-instituutissa liiketoiminnan ammattitutkintoa. Siitä lähti polku, joka johti minut Svanefors Finlandin ja Finnkinon kautta tänne Sodankylään.

Vaikka arjessa tuntuu, että elämä on tätä yhtä ja samaa, kahdessa vuodessa onkin ehtinyt tapahtua paljon. Olen oppinut monia uusia asioita. Olen päässyt moniin muuten suljettuihin paikkoihin. Olen tutustunut ihmisiin, joihin en olisi muuten ikinä törmännyt. Poliitikkojen jankuttama elinikäinen oppiminen on tullut minussa lihaksi.

Mitä sitten olen oppinut? No vaikka, että myyminen on prosessi, ei projekti. Tyytyväinen asiakas tulee halvimmaksi. Ja kerrallaan palvellaan vain yhtä asiakasta. Näitä oivalluksia tulen käyttämäään koko loppuelämäni.

Monet oppimani asiat ovat suorastaan yleissivistystä: naisten vessoissa on paperinpätkiä lattialla ja kaivosmiehet tykkävät Geisha-suklaasta. Osaan laittaa auton pakkasella lämmitysjohtoon ja hakata jäätä talon peltikatosta. Olen oppinut, että leivän sijaan työaamuna kannattaa syödä puuroa, koska se on nopeampaa.

Sitten on yksityiskohtaisempia taitoja. Tiedän, missä Finnkinon äärimmäisen mutkikkaassa Markus-kassajärjestelmässä ovat popkornimausteet (0,6 e!) tai millainen lippu vammaisen henkilön avustajalle kuuluu (ilmainen). Osaan näppäillä Keskon systeemissä käteisnoston (korttien erikoistoiminnot) ja liittää Veikkauksella asiakastiedot kimppaosuuteen (omat kimpat). 

Tiedän kaupassamme melkein kaikkien tuotteiden paikan, kuivatuista taateleista silmäsipyyhkeisiin ja pekoniin. Tulkaa vaikka kysymän! Ja Kinopalatsissa löytäisin hätäpoistumistiet ja salaiset käytävät istuinrivien taa. Aivoissani on monia karttoja. 

Lopulta tärkeimmät oivallukset littyvät itseeni. Olen oppinut, että asiakkaan hymy on parasta maailmassa. Myyjä saa tervehtiä kaikkia ja ottaa häpeämättömän katsekontaktin. Olen oppinut, etten ole täysin epäsosiaalinen.