Tavarat opettavat 1: sukupuoliroolit

Olin aikoinani neljä ja puoli vuotta Kotivinkki-lehden muoti- ja kauneustoimittaja. Viihdyn vieläkin kauppamme kemikaalio-osastolla. On hauskaa hyllyttää tuotteita, joiden pakkaukset ovat täynnä merkityksiä ja ostajalle tarkoitettuja rooleja. 

Keveinä ja liukkaina hiusväripakkaukset menevät helposti vinoon, mutta niiden mallit ovat minusta kauneimpia arkitodellisuuteen kuviteltavia naisia. Tuulikone hulmuttaa kiiltävää tukka ja kaikki elämässä on kohdallaan. Nuorille suunnattujen merkkien kuvissa on lisäksi hulluttelevaa toimintaa. Kauneushanteille uskalletaan nauraa, koska elämässä on muutakin. Sinitukkaiset tytöt tuntevat yhteiskunnan rakenteet ja pelaavat tätä peliä omilla ehdoillaan. 

Mutta miksi he kaikki ovat naisia? Värjääväthän miehetkin hiuksiaan. Entä millaisia olisivat nuorille miehille tarkoitettujen värien mallit? Saisivatko miehetkin olla leikkisiä? Olisiko sinisen värin jannulla irokeesi vai terävä siili? Olisiko Mister Kupari runsaskutrinen hippirakastaja kukkia parrassaan? Käyttäisikö joku meikkiä?

Suihkusaippuoita miehille sentään on, mutta putelit tuntuvat rangaistuksilta. Mustaa, harmaata, tumman sinistä ja hippusellinen oranssia – vakavuutta, kuria, suorittamista. Vaikka monet miesasiakkaistamme ovat töissä kaivoksilla, olen varma, että heidän elämässä on paljon enemmän värejä ja tunteita. Näen sen kassalla: he ostavat ongelmitta vaaleanpunaisia Geisha-suklaalevyjä, naivistisen kirjavia Carneval-keksejä, hekumallisia rahkavanukkaita ja sinisiä palautumisjuomia. 

Pakkausten oikeasti modernit mieshahmot löytyvät käytävän alusta. Libero Newborn – vaippojen paketissa vauva nukkuu isänsä paljaan rinnan päällä ja aivan tarkoituksella myös isän nänni on otettu kuvaan mukaan. Tunteet on sallittu, hellyys on sallittu, sitoutuminen on sallittu ja myös naisille aiemmin yksinomaan kuuluneet roolit on sallittu. 

Kun vaippapaketin pienokainen on varttunut aikuiseksi, elämme aivan toisenlaisessa maailmassa. 

Elämää kaamoksessa

Yöksi on ennustettu melkein 40 asteen pakkasta. Mietitte siellä etelän kaupunkien kerrostaloasunnoissanne, miten siitä voi selvitä. Minäpä kerron. 

Tulen töistä kotiin vähän jälkeen kuuden. Parkkeeraan auton niin, että sen keula on melkein kiinni talon rappusissa – siten lämmitysjohto yltään aamulla ulko-oven vieressä olevaan pistokkeeseen. Eteisessä väännän kylpyhuoneen lattialämmityksen kolmeenkymppiin, jotta suihkussa ei tarvitse palella.

Sisällä vaihdan päälle äidin vanhan toppatakin, lisään lakkiini otsalampun ja vetäisen käteen K-raudasta ostetut työhanskat. Täytyy hakea navetasta halkoja ja laittaa tulet pirtin suureen leivinuuniin. Talo lämpiää sähköpattereilla ja lattialämmöllä, mutta puuta polttamalla sähkön kulutusta voi pienentää huomattavasti. Joulukuun lasku oli 180 euroa.

Onneksi talossa on viisi tulisijaa. Käytän niistä säännöllisesti kolmea, leivinuunin eli muurin lisäksi yläkerran kamiinaa ja makuuhuoneen pientä muuria. 

Kun tuli jo kohiseen tasaisen hurjana, on ruuan aika. Sitten seuraa hetki vapaa-aikaa, kunnes kahdeksan maissa pitäisi valmistauta suihkuun. Pesuhuoneen kuivuminen tuuletusluukut auki vie noin kolme tuntia, ja olisi hyvä päästä nukkumaan yhdentoista paikkeilla. Luukkujen jättäminen yöksi auki ei todellakaan ole vaihtoehto eikä myöskään kosteuden imeyttäminen puutalon rakenteisiin. Myöhään valvominen taas kostautuu aamulla. 

Voi sanoa, että elän ilmaston ja vanhan talon ehdoilla. Kaamoksen pimeys on kutistanut elämän tähän punamultaiseen kotikoloon. Henkisestikin: kaikkeen tekemiseen tuntuu olevan aina liian myöhä. Vapaapäivänäkään aika ei riitä, kun oman mielen lämmittäminen vie liian kauan. Etelämaalainen olemisen sähäkkyys on kaukana täältä. 

Ennen kevättä vapaus on aika turha sana.

Punakone soikoon!

Minusta on tullut vallankäyttäjä! Sain tällä viikolla ensimmäistä kertaa itse häviköidä eli kirjata kämmentietokoneella häviksi lihaosaston päiväystuotteet ja napsautella niihin oranssit alehinnat perinteisellä hintalappukoneella. Sitä sanotaan punakoneeksi.

Aleen joutuvat ne lihat, salaatit ja leipätuotteet, joiden pakettiin merkitty viimeinen käyttöpäivä on tänään. Einekset ja lihatuotteet kuten makkarat saavat kylkeensä punalaput jo edellisenä päivänä. Alennus on 50 %. Värikkäästi koristellut tuotteet kootaan yhdelle alahyllylle, jonka melkein kaikki asiakkaat katsastavat. Meillä säästäväisyys ja ekologisuus eivät hävetä.

Jos tuote jää myymättä alehintaankin, se pakastetaan myyntipäivän päätteeksi ja lahjoitetaan ruoka-apuun. Hukkaan ei mene käytännössä mitään.

Te, jotka olette jo suorittaneet hyllyttämisen etäkurssini, tiedätte, että me myyjät yritämme varmistaa, että tuotteet käytettäisiin aina ikäjärjestyksessä. Niin hävikkiä tulisi mahdollisimman vähän. Joidenkin asiakkaiden käsityksissä kiero kauppias yrittää kuitenkin pahuuttaan myydä aina vanhaa ja tiedostavan kuluttajan velvollisuutena on kaivaa hyllystä mahdollisimman uusi paketti. Tämä ajattelu eskaloituu jauhelihahyllyillä. Pinot myllätään aina. 

Jos joku tuttusi kuuluu myllääjiin, yritä valistaa häntä seuraavia faktalauseita käyttämällä: 

1. Viimeinen käyttöpäivä -järjestelmän ja katkeamattoman kylmäketjun ansiosta kaikki kaupassa myytävä jauheliha on hyvälaatuista ja turvallista. 

2. Jos teet lihapullia tänään, miksi tarvitset jauhelihaa, joka olisi käyttökelpoista vielä viikon kuluttua? Jos taas kokkaat viikon kuluttua, mikset osta aineksia vasta silloin? Oma jääkaappisi on luultavasti lämpimämpi kuin kaupan kylmiö, joten liha huononee kotonasi nopeammin. 

3. Penkominen voi sekoittaa jauhelihapakettien järjestyksen niin pahanpäiväisesti, että jokin niistä voi päästä vanhenemaan oikeasti. Silloin se päätyy biojätteeseen.

4. Hävikki lasketaan myytävien tuotteiden hintoihin. On kaikkien etu, että sitä ei synny.

Hyvää ja hävikitöntä uutta vuotta kaikille!

Etäkurssi hyllyttäjäksi media-ammattilaisille

Median murros pyyhkäisi minut kaksi vuotta sitten työttömäksi. Sama kohtalo odottaa vielä monia teitä media-ammattilaisia, joten räätälöin teille työllistymistä edistävän 10 + 1 luentoa käsittävän etäkurssin hyllyttäjäksi. Kyse on nimenomaan muuntokoulutuksesta, sillä mediatyöllä ja hyllyttämisellä on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä, kuten tulette huomaamaan kurssin edetessä.

LUENTO 1. Lisää uudet tuotteet hyllyyn vanhojen taakse, jotta tuotteet menisivät kaupaksi ikäjärjestyksessä eikä syntyisi hävikkiä. Koska asiakkaat poimivat ostoksensa hyllyn etureunasta, sinun on käytännössä järjestettävä myös vanhat tuotteet uudelleen. 

LUENTO 2. Jos et saa kaikkia tuotteita sopimaan niille varattuun tilaan, tutki voisitko latoa ne kahteen kerrokseen tai mahduttaa viereisten tuotteiden taa (graafikot, tuntuuko tutulta?). Marketin takatilassa ei juurikaan ole varastohyllyjä. Opit pian toivomaan kokonaan tyhjiä hyllypaikkoja! 

LUENTO 3. Siisti myös lisäämiesi tuotteiden lähiympäristö: vedä muutkin tuotteet hyllyjen etureunaan ja suorista linjat. Kauppa on yksi kokonaisuus ja sinun tehtäväsi on työskennellä sen eteen kokonaisvaltaisesti – olet siis markettisi toimitussihteeri.

LUENTO 4. Hinnan sisältävä hyllynreunusetiketti on ikään kuin tuotteen otsikko. Sen paikka on tuotteen hyllyalueen vasemmassa reunassa. Printattu etiketti on muovisessa kotelossa, jonka voi klipsauttaa irti hyllyn reunan listasta ja siirtää uuteen kohtaan. 

LUENTO 5. Viivakoodi ja sen alapuolella oleva numerosarja on tuotteen sosiaaliturvatunnus. Ne löytyvät myös hyllynreunusetiketistä – voit siis tarkistaa oikean paikan koodeja vertailemalla. 

LUENTO 6. Älä jätä hyllyyn tyhjiä kohtia. Jos joku tuote puuttuu, levitä viereisiä tuotteita sen paikalle. Tämähän on lehtityöstakin tuttu periaate!

LUENTO 7. Jos tuotteelle ei ole paikkaa, sinun on tehtävä se. Valitse ensiksi temaattisesti oikea kohta ja supista sitten muita tuotteita niin, että saat uuden mahtumaan mukaan. Kun tuotteet ovat paikallaan, käy printtaamassa hyllynreunusetiketti ja napsauta se paikalleen. 

LUENTO 8. Hyllytettävät tuotteet ovat mukanasi ostoskärryssä tai isossa rullakossa. Parkkeeraa se käytävän reunaan, jotta asiakkaat pääsevät kulkemaan ohi. Jos asiakas pysähtyy katselemaan hyllyjä rullakkosi luo, tarjoudu auliisti siirtämään leiriäsi. 

LUENTO 9. Olet kaksoisagentti: roudari ja asiakaspalvelija. Sinulta tullaan kysymään, missä taatelit ovat tai onko teillä silmälasienpuhdistusliinoja. Sinä tiedät, missä ne ovat ja johdatat asiakkaat oikealle hyllylle. 

LUENTO 10. Tuotteiden purkaminen tukkupakkauksista synnyttää paljon pahvi- ja muovijätettä. Viikkaa pahvit litteiksi ja pakkaa ne tiukasti yhteen laatikkoon. Muovit taas kannattaa koota yhteen pussiin. Näin työmaasi näyttää siistimmältä eivätkä avaamattomat paketit hautaudu jätteiden alle.

LUENTO 11. Kun olet järjestänyt lastisi hyllyille, vie pahvit pahvipuristimeen ja muovit muovipuristimeen. Jos olet käyttänyt rullakkoa, pura se lopuksi ja vie niille varattuun paikkaan.    

KOTITEHTÄVÄ Hyllytä kassillinen vaatteita kirjahyllyysi tai astikaappiisi. Pyydä perheenjäseniäsi tai ystäviäsi toimimaan asiakkaina ja tiedustelemaan sinulta esimerkiksi pesuaineiden paikkaa. Dokumentoi oppimisprosessi videoesseeksi.

Luottamus on pyhä asia

Kun asiakas laittaa hihnalla oluttölkin ja sanoo 22, hän tarkoittaa, että oluita on tämän yhden lisäksi kärryissä 21. Silloin näppäilen 22 x ja piippaan oluen. Kun hihnalla luokseni lipuu karjalanpiirakoita täynnä olevan paperipussi, kysyn, kuinka monta niitä on. Asiakas sano kahdeksan, ja minä näppäilen 8 x 1 (1 on karjalanpiirakoiden koodi). 

Pusseihin tai kärryihin ei kurkistella, saatikka että tuotteita alettaisiin laskea. Se on kunnia-asia. Meillä asiakkaisiin luotetaan. 

Olen kokenut luottamuksen myös kassan toiselta puoleta, kun aloittelin työuraani 22 vuota sitten stailistina. Tein muotikuvauksia, joihin lainasin vaatteita ja asusteita muotiliikkeistä. Jos löysin kuviini sopivia tuotteita, esittäydyin ja kerroin asiani. Haluamistani tuotteista tehtiin lista, jonka allekirjoitin, ja sitten vain lähdin niiden kanssa eteenpäin. Tuotteiden arvo saattoi olla satoja euroja. 

Ainoa syy antaa ne minulle oli luottamus. Vakavat kasvot ja rehelliset silmät.

Joissain kaupoissa lukee kassoilla ”AVOIN KASSI ON LUOTTAMUKSEN PASSI”.  Ei se niin mene. Me jokainen haluamme luonnostamme olla luottamuksen arvoisia. Epäilys voi rikkoa luottamuksen. Ilman keskinäistä luottamusta taas kaupankäynnistä tai mistään kanssakäymisestä ei tule mitään. Siksi luottamus on pyhä asia.

Kvartaalisiivous on tätä aikaa

 

Työaikani kassahenkilönä on periaatteessa sama kuin toimittajana. Työmatkani kestää vain puolet entisestä. Silti tuntuu, että vapaa-aikaa on vähemmän.

Se johtuu siitä, että joudun tekemään kaikki kotityöt itse. Lisäksi niitä on omakotitalossa enemmän kuin kerrostalokodissa. Neliöitäkin yli tuplasti enemmän. Siksi täytyy priorisoida, karsia ja järkeistää.

Tässä vinkkini vapaampaan vapaa-aikaan:

1. On aika unohtaa viikkosiivous - kvartaalisiivous on tätä aika! Suursiivouksen sijaan joulua voi juhlistaa täsmäpesemällä vessan ja kenties myös saunan. 

2. Ikkunoissa hienointa on provenienssi: ikkunani on pessyt viimeksi äitini (yli kahdeksan vuotta sitten). Tyylitietoisen kannattaa myös muistaa, että Alvar Aalto piti himmeitä laseja arkkitehtonisina. 

3. Leipä on parasta ruokaa. Toiseksi parasta on koko viikoksi riittävä pata tai keitto. One-shot-ruuat syödään eleganteimmein suoraan kattilasta tai pannusta!

4. Jokaisen lumihiutaleen takia ei tarvitse rynnätä kolan kahvaan. Jos auto ei mahastaan juutu hankeen, tie on ihan hyvässä kunnossa. 

5. Piharakennuksiin pääsee tunnelmallisimmin pikkuhiljaa tallautuvia polkuja pitkin. 

Lempikotityöni on pyykinpesu. Kun kone jynssää kuteita, saa itse nauttia tehokkuuden tunteesta tekemättä mitään. Olen oppinut pitämään myös tiskaamisesta. Se on oiva tilaisuus kuunnella Areena Minna Lindgreniä, Johanna Korhosta tai Kalle Haatasta. Mekaaninen raataminen muuttuu siten ylevöittäväksi kulttuuritapahtumaksi. 

Voisiko kaupassa soida karaoke?

Korona tuli lokakuun lopussa Sodankylään ja sairastuneita on nyt 53. Pelon ja rajoitusten takia kylä on autio, mutta ruokakaupoissa riittää vilskettä. Ne ovat kassakäymisen keskuksia – ovathan posti- ja pankkipalvelutkin jo siirtyneet niihin. 

Ravintoloiden ja baarien hiljennyttyä olisi viihteenkin aika tulla markettiin. Haaveilen kaupasta, jossa olisi karaoke.

Sisääntulon luona olisi mikki, laulun sanoja pyörittävä näyttö ja muutama tuoli vuoroaan odottaville esiintyjille. Kappaleet valittaisiin esillä olevista vihoista, vuoroista maksettaisiin kaksi euroa kasalla, jossa hoidettaisiin myös karaoken tekninen puoli. Keskusradion kautta kiihkeän koskettava versio Kaija Koon Hulluista päivistä raikuisi sipsiosastolle saakka. 

Ostosten tekemisestä tulisi karaoken myötä yhteisöllinen paikaliskulttuurielämys. Kassajonossa ei enää hermoiltaisi vaan hidasteltaisiin tahallaan, jotta Raijan vetämä I Wil Always Love You -balladin ehtisi kuulla loppuun. Eivätkä illat olisi hiljaisia vaan kaikkein suosituinta asiointiaikaa.

Joulun alla olisi joululaulupäiviä, joiden tuotto annettaisiin hyväntekeväisyyteen. Voisipa seurakunta pitää kauneimmat joululaulutkin karaokekaupassa. Myös kuorokonsertit ja runoillat voitaisiin siirtää kauppaan.

Kuka ottaisi tämän haasteen vastaan? Ensimmäinen karaokemarketti pääsisi takuulla Kymmenen uutisten loppukevennykseen.