Kun asiakas laittaa hihnalla oluttölkin ja sanoo 22, hän tarkoittaa, että oluita on tämän yhden lisäksi kärryissä 21. Silloin näppäilen 22 x ja piippaan oluen. Kun hihnalla luokseni lipuu karjalanpiirakoita täynnä olevan paperipussi, kysyn, kuinka monta niitä on. Asiakas sano kahdeksan, ja minä näppäilen 8 x 1 (1 on karjalanpiirakoiden koodi).
Pusseihin tai kärryihin ei kurkistella, saatikka että tuotteita alettaisiin laskea. Se on kunnia-asia. Meillä asiakkaisiin luotetaan.
Olen kokenut luottamuksen myös kassan toiselta puoleta, kun aloittelin työuraani 22 vuota sitten stailistina. Tein muotikuvauksia, joihin lainasin vaatteita ja asusteita muotiliikkeistä. Jos löysin kuviini sopivia tuotteita, esittäydyin ja kerroin asiani. Haluamistani tuotteista tehtiin lista, jonka allekirjoitin, ja sitten vain lähdin niiden kanssa eteenpäin. Tuotteiden arvo saattoi olla satoja euroja.
Ainoa syy antaa ne minulle oli luottamus. Vakavat kasvot ja rehelliset silmät.
Joissain kaupoissa lukee kassoilla ”AVOIN KASSI ON LUOTTAMUKSEN PASSI”. Ei se niin mene. Me jokainen haluamme luonnostamme olla luottamuksen arvoisia. Epäilys voi rikkoa luottamuksen. Ilman keskinäistä luottamusta taas kaupankäynnistä tai mistään kanssakäymisestä ei tule mitään. Siksi luottamus on pyhä asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti