Tavarat opettavat 2: kuukautiset

Kassahenkilö tietää asiakkaidensa intiimit elämäntilanteet. Ilmeenkään värähtämättä hän piippailee koneelleen kuukautissuojat, kondomit, raskaustestit, äidinmaidonkorvikkeet ja lopulta virtsankarkailusuojat. On mahtavaa päästä niin lähelle tuntemattomia ja voida auttaa heitä niin monella tavalla. 

Siteitä ja tamponeja hyllyttäessäni olen oppinut, että - toisin kuin peruskoulussa kerrottiin - kuukautiset ovat naisen elämän ihanimpia asioita. Silloin hän saa ostaa vain itseään varten näitä keveitä, pitsikuvioin koristeltuja pakkauksia, jotka tuoksuvat ruusulle. Kuukautiset ovat joulu 13 kertaa vuodessa.

Tuotteiden nimet ovat runoutta, esimerkiksi Night Wings eli Yön Siivet. Siitä ymmärtää, että kuukautiset merkitsevät kääntymistä sisäänpäin, seurustelua itsensä kanssa ja antautumista unelmoinnille. Kyseessä on siis eräänlainen yksityinen retriitti.

Kuukautiskateutta potiessani mietin, mitä vastaavaa meillä miesparoilla voisi olla. Parranajaminen on miesten juttu, mutta ei sitä jouluun oikein pysty vertaamaan. Kondomit rinnastuvat intiimiydessään kuukautissuojiin ja niihinkin liittyy nautinto, mutta sisäänpäin kääntyminen jää kyllä puuttumaan. Lähimmäs kuukautisia pääseekin ehkä mäyräkoiran juominen yksin kotona. Siinähän on retriittikin mukana. 

Näin korona tuntuu kaupassa

Lappi julistettiin torstaina monen muun maakunnan kanssa koronan leviämisvaiheen alueeksi. Sodankylässä ei ole todettu korona-tartuntuntoja marraskuun lopun jälkeen, mutta taukohuoneestamme hävisi saman tien pöydästä kaksi tuolia ja myymälän turvatoimia tiukennettiin.

Aloittaessani elokuussa kassojen suojaksi oli jo ruuvattu isot pärskepleksit. Maskeja aloimme pitää lokakuussa. Nykyään pyyhimme desinfioivalla pesuaineliuoksella iltaisin kärryjen kädensijat ja aamuisin korien kahvat. Vaa'at, pakasta-altaiden kahvat ja kylmäkappien rivat pyyhitään iltaisin. Paljon käytettäviä maksupäätteitä ja tupakka-automaattien numerotauluja desinfioidaan pitkin päivää. Myös paistopisteen ja irtokarkkiosaston ottimet pidetään puhtaina. 

Halutessaan asiakkaan ei tarvitse astua kauppaan ollenkaan. Nettikauppa, puhelintilaukset, tilausten nouto lastauslaiturilta ja ostosten kotiinkuljetus ovat suosittuja meilläkin.

Korona tuli Sodankylään lokakuun lopussa. Se pääsi pian leviämään ikäihmisten tehostettuun asumispalveluyksikköön, ja monia vanhuksia kuoli. Koettelemus muutti kuntalaisten asenteet aiemmin kaukaiselta tuntunutta virusta kohtaan. 

Nyt 98 % prosenttia asiakkaistamme käyttää maskia. Harvan mielestä se on miellyttävä, mutta se on merkki välittämisestä, yhteisestä tahdosta pitää Sodankylä terveenä. Tosin olisi hyvä, että muistettaisiin se suojautumistavoista yksinkertaisinkin eli turvavälit. Kassajonossa moni kuvittelee yhä odotteluajan lyhenevän, jos tunkee edellisen asiakkaan selän taa. Muuntovirusten levitessä oikea väli on kaksi metriä. 

Itse en pelkää koronaa, koska noudatan turvaohjeita ja vietän sosiaalisesti niukkaa elämää. Keskusteluohjelmien voivottelevat kommentit palvelualan työntekijäparkojen kauheasta arjesta kuoleman ympäröiminä tuntuvat alentavilta. Mieluummin kannattaisi säälitellä niitä, jotka joutuvat asumaan pääkaupunkiseudulla. Otan rokotteen heti, kun sen saan, mutta siihen asti käytän maskia ja nautin asiakkaitteni moninaisuudesta.

Tämähän on sitä elinikäistä oppimista!

Nyt helmikuussa on kulunut kaksi vuotta siitä, kun aloin opiskella Espoon Rastor-instituutissa liiketoiminnan ammattitutkintoa. Siitä lähti polku, joka johti minut Svanefors Finlandin ja Finnkinon kautta tänne Sodankylään.

Vaikka arjessa tuntuu, että elämä on tätä yhtä ja samaa, kahdessa vuodessa onkin ehtinyt tapahtua paljon. Olen oppinut monia uusia asioita. Olen päässyt moniin muuten suljettuihin paikkoihin. Olen tutustunut ihmisiin, joihin en olisi muuten ikinä törmännyt. Poliitikkojen jankuttama elinikäinen oppiminen on tullut minussa lihaksi.

Mitä sitten olen oppinut? No vaikka, että myyminen on prosessi, ei projekti. Tyytyväinen asiakas tulee halvimmaksi. Ja kerrallaan palvellaan vain yhtä asiakasta. Näitä oivalluksia tulen käyttämäään koko loppuelämäni.

Monet oppimani asiat ovat suorastaan yleissivistystä: naisten vessoissa on paperinpätkiä lattialla ja kaivosmiehet tykkävät Geisha-suklaasta. Osaan laittaa auton pakkasella lämmitysjohtoon ja hakata jäätä talon peltikatosta. Olen oppinut, että leivän sijaan työaamuna kannattaa syödä puuroa, koska se on nopeampaa.

Sitten on yksityiskohtaisempia taitoja. Tiedän, missä Finnkinon äärimmäisen mutkikkaassa Markus-kassajärjestelmässä ovat popkornimausteet (0,6 e!) tai millainen lippu vammaisen henkilön avustajalle kuuluu (ilmainen). Osaan näppäillä Keskon systeemissä käteisnoston (korttien erikoistoiminnot) ja liittää Veikkauksella asiakastiedot kimppaosuuteen (omat kimpat). 

Tiedän kaupassamme melkein kaikkien tuotteiden paikan, kuivatuista taateleista silmäsipyyhkeisiin ja pekoniin. Tulkaa vaikka kysymän! Ja Kinopalatsissa löytäisin hätäpoistumistiet ja salaiset käytävät istuinrivien taa. Aivoissani on monia karttoja. 

Lopulta tärkeimmät oivallukset littyvät itseeni. Olen oppinut, että asiakkaan hymy on parasta maailmassa. Myyjä saa tervehtiä kaikkia ja ottaa häpeämättömän katsekontaktin. Olen oppinut, etten ole täysin epäsosiaalinen. 

Maailman romanttisin salaatti

Silloin tällöin työskentelen lihaosastolla. Siihen kuuluvat myös einekset ja valmisateriat kuten lounassalaatit. Siksi olen salaattien asiantuntija. Moneen niistä liittyy mielenkiintoinen tarina, mutta kaikkein kiehtovin on caesarsalaatilla.

Caesarsalaattia syödään ympäri maailmaa ystävänpäivänä 14. helmikuuta, koska sen historia on poikkeuksellisen romanttinen. Sen nimittäin kehitteli Rooman konsuli Julius Caesar yhdessä rakastettunsa, Egyptin kuningatar Kleopatra VII:n kanssa vuonna 48 eKr. 

He olivat ihanalla risteilyllä Niilillä. Ilma oli helteinen ja Kleopatra toivoi kuninkaallisten kokkien rasvaisten lihaherkkujen sijaan jotain kevyttä ja raikasta lounasta. Silloin Caesar muisti äitinsä Italiassa tekemät salaatit ja ehdotti, että kokkaisivat yhdessä jotain sen tyylistä.

Kleopatra käski heti soutaa palatsilaivansa läheisen saaren rantaan. Sieltä rakastavaiset löysivät ruokaansa villiä romainesalaattia ja lempeän aromikasta valkosipulia. Lisäkkeeksi he paahtoivat kikatellen leipää nuotilla ja vuolivat lastuja Caesarin repussaan aina mukanaan pitämästä Parmesan-juustosta. 

Kuuluisan kastikkeen syntyyn liittyy oma tarinansa:  Aurinko paistoi kuumasti ja lootukset tuoksuivat huumaavasti… Kesken kastikkeen sekoittamista intohimo otti vallan, ja kokkailijat heittäytyivät niitylle rakastelemaan villisti. Seksin jälkeen Caesar keksi lisätä soossiin vielä sardiineja, joka antavat kokonaisuudelle ihanan suolaisen maun. 

Yhdeksän kuukautta caesarsalaatin nauttimisen jälkeen Kleopatra synnytti pojan, joka tunnetaan nimellä Caesarion ja josta tuli Egyptin viimeinen faarao. Vanhempien suhde ei kuitenkaan kestänyt, ja lopulta poliittiseen umpikujaan ajautunut Kleopatra päätyi itsemurhaan. 2000 vuotta myöhemmin arkeologit löysivät kuningattaren haudan ja tämän muumion. Sen vierellä oli kultaisessa kulhossa kuivunutta caesarsalaattia.

Tavarat opettavat 1: sukupuoliroolit

Olin aikoinani neljä ja puoli vuotta Kotivinkki-lehden muoti- ja kauneustoimittaja. Viihdyn vieläkin kauppamme kemikaalio-osastolla. On hauskaa hyllyttää tuotteita, joiden pakkaukset ovat täynnä merkityksiä ja ostajalle tarkoitettuja rooleja. 

Keveinä ja liukkaina hiusväripakkaukset menevät helposti vinoon, mutta niiden mallit ovat minusta kauneimpia arkitodellisuuteen kuviteltavia naisia. Tuulikone hulmuttaa kiiltävää tukka ja kaikki elämässä on kohdallaan. Nuorille suunnattujen merkkien kuvissa on lisäksi hulluttelevaa toimintaa. Kauneushanteille uskalletaan nauraa, koska elämässä on muutakin. Sinitukkaiset tytöt tuntevat yhteiskunnan rakenteet ja pelaavat tätä peliä omilla ehdoillaan. 

Mutta miksi he kaikki ovat naisia? Värjääväthän miehetkin hiuksiaan. Entä millaisia olisivat nuorille miehille tarkoitettujen värien mallit? Saisivatko miehetkin olla leikkisiä? Olisiko sinisen värin jannulla irokeesi vai terävä siili? Olisiko Mister Kupari runsaskutrinen hippirakastaja kukkia parrassaan? Käyttäisikö joku meikkiä?

Suihkusaippuoita miehille sentään on, mutta putelit tuntuvat rangaistuksilta. Mustaa, harmaata, tumman sinistä ja hippusellinen oranssia – vakavuutta, kuria, suorittamista. Vaikka monet miesasiakkaistamme ovat töissä kaivoksilla, olen varma, että heidän elämässä on paljon enemmän värejä ja tunteita. Näen sen kassalla: he ostavat ongelmitta vaaleanpunaisia Geisha-suklaalevyjä, naivistisen kirjavia Carneval-keksejä, hekumallisia rahkavanukkaita ja sinisiä palautumisjuomia. 

Pakkausten oikeasti modernit mieshahmot löytyvät käytävän alusta. Libero Newborn – vaippojen paketissa vauva nukkuu isänsä paljaan rinnan päällä ja aivan tarkoituksella myös isän nänni on otettu kuvaan mukaan. Tunteet on sallittu, hellyys on sallittu, sitoutuminen on sallittu ja myös naisille aiemmin yksinomaan kuuluneet roolit on sallittu. 

Kun vaippapaketin pienokainen on varttunut aikuiseksi, elämme aivan toisenlaisessa maailmassa. 

Elämää kaamoksessa

Yöksi on ennustettu melkein 40 asteen pakkasta. Mietitte siellä etelän kaupunkien kerrostaloasunnoissanne, miten siitä voi selvitä. Minäpä kerron. 

Tulen töistä kotiin vähän jälkeen kuuden. Parkkeeraan auton niin, että sen keula on melkein kiinni talon rappusissa – siten lämmitysjohto yltään aamulla ulko-oven vieressä olevaan pistokkeeseen. Eteisessä väännän kylpyhuoneen lattialämmityksen kolmeenkymppiin, jotta suihkussa ei tarvitse palella.

Sisällä vaihdan päälle äidin vanhan toppatakin, lisään lakkiini otsalampun ja vetäisen käteen K-raudasta ostetut työhanskat. Täytyy hakea navetasta halkoja ja laittaa tulet pirtin suureen leivinuuniin. Talo lämpiää sähköpattereilla ja lattialämmöllä, mutta puuta polttamalla sähkön kulutusta voi pienentää huomattavasti. Joulukuun lasku oli 180 euroa.

Onneksi talossa on viisi tulisijaa. Käytän niistä säännöllisesti kolmea, leivinuunin eli muurin lisäksi yläkerran kamiinaa ja makuuhuoneen pientä muuria. 

Kun tuli jo kohiseen tasaisen hurjana, on ruuan aika. Sitten seuraa hetki vapaa-aikaa, kunnes kahdeksan maissa pitäisi valmistauta suihkuun. Pesuhuoneen kuivuminen tuuletusluukut auki vie noin kolme tuntia, ja olisi hyvä päästä nukkumaan yhdentoista paikkeilla. Luukkujen jättäminen yöksi auki ei todellakaan ole vaihtoehto eikä myöskään kosteuden imeyttäminen puutalon rakenteisiin. Myöhään valvominen taas kostautuu aamulla. 

Voi sanoa, että elän ilmaston ja vanhan talon ehdoilla. Kaamoksen pimeys on kutistanut elämän tähän punamultaiseen kotikoloon. Henkisestikin: kaikkeen tekemiseen tuntuu olevan aina liian myöhä. Vapaapäivänäkään aika ei riitä, kun oman mielen lämmittäminen vie liian kauan. Etelämaalainen olemisen sähäkkyys on kaukana täältä. 

Ennen kevättä vapaus on aika turha sana.

Punakone soikoon!

Minusta on tullut vallankäyttäjä! Sain tällä viikolla ensimmäistä kertaa itse häviköidä eli kirjata kämmentietokoneella häviksi lihaosaston päiväystuotteet ja napsautella niihin oranssit alehinnat perinteisellä hintalappukoneella. Sitä sanotaan punakoneeksi.

Aleen joutuvat ne lihat, salaatit ja leipätuotteet, joiden pakettiin merkitty viimeinen käyttöpäivä on tänään. Einekset ja lihatuotteet kuten makkarat saavat kylkeensä punalaput jo edellisenä päivänä. Alennus on 50 %. Värikkäästi koristellut tuotteet kootaan yhdelle alahyllylle, jonka melkein kaikki asiakkaat katsastavat. Meillä säästäväisyys ja ekologisuus eivät hävetä.

Jos tuote jää myymättä alehintaankin, se pakastetaan myyntipäivän päätteeksi ja lahjoitetaan ruoka-apuun. Hukkaan ei mene käytännössä mitään.

Te, jotka olette jo suorittaneet hyllyttämisen etäkurssini, tiedätte, että me myyjät yritämme varmistaa, että tuotteet käytettäisiin aina ikäjärjestyksessä. Niin hävikkiä tulisi mahdollisimman vähän. Joidenkin asiakkaiden käsityksissä kiero kauppias yrittää kuitenkin pahuuttaan myydä aina vanhaa ja tiedostavan kuluttajan velvollisuutena on kaivaa hyllystä mahdollisimman uusi paketti. Tämä ajattelu eskaloituu jauhelihahyllyillä. Pinot myllätään aina. 

Jos joku tuttusi kuuluu myllääjiin, yritä valistaa häntä seuraavia faktalauseita käyttämällä: 

1. Viimeinen käyttöpäivä -järjestelmän ja katkeamattoman kylmäketjun ansiosta kaikki kaupassa myytävä jauheliha on hyvälaatuista ja turvallista. 

2. Jos teet lihapullia tänään, miksi tarvitset jauhelihaa, joka olisi käyttökelpoista vielä viikon kuluttua? Jos taas kokkaat viikon kuluttua, mikset osta aineksia vasta silloin? Oma jääkaappisi on luultavasti lämpimämpi kuin kaupan kylmiö, joten liha huononee kotonasi nopeammin. 

3. Penkominen voi sekoittaa jauhelihapakettien järjestyksen niin pahanpäiväisesti, että jokin niistä voi päästä vanhenemaan oikeasti. Silloin se päätyy biojätteeseen.

4. Hävikki lasketaan myytävien tuotteiden hintoihin. On kaikkien etu, että sitä ei synny.

Hyvää ja hävikitöntä uutta vuotta kaikille!