Uusi elämä, uudet vaatteet

Remontoi  syksyllä epäkäytännöllisen vaatekomeron kunnolliseksi vaatehuoneeksi. Seinään tuli kotimaiset Sovella-metallihyllyt ja kattoon tehokas ledivalaistus. Muodonmuutos maksoi noin 1000 e.

Oikeasti olen käyttänyt vain ovensuussa olevaa kylpytakin koukkua. Tarpeeni ovat muuttuneet täysin sen jälkeen kun ideoin unelmieni vaatehuoneeni. Ehkä olen nyt jopa eri ihminen.

Kuten osa teistä ehkä muistaa, valmistui Lahden muotoiluinstituutista vaatesuunnittelijaksi 23 vuotta sitten. Sitten toimin vuosia stailistina ja muotitoimittajana. Siirryttyäni töissä sisustuksen puolelle suuntasin stailausenergian omaan pukeutumiseeni. 

Jäätyäni työttömäksi shoppailin vaatteita enemmän kuin koskaan, koska halusin osoittaa kuuluvani yhä hyvintoimeentulevaan luovaan luokkaan. 

Nyt pukeudun töissä työvaatteisiin, käytännölliseen tumman harmaaseen uniformuun. Töihin mennessäni ja sieltä tullessani käytän vaatteita, jotka on nopea riisua ja pukea. Koko talven olen kiskaissut aamulla päälle joko mustan tai oliivinvihreän villapoolon ja siniset tai ruskeat samettihousut. Pakkasesta riippuen päällystakkina on ollut sininen enstex-pusakka tai harmaa toppis. 

Luottoasuani säilytin pitkään kasassa makuuhuoneen nurkassa. Nyttemmin olen alkanut pitää niitä makuuhuoneen pienessä komerossa. 

Mutta onhan sitten vapaa-aika! Paitsi että se nopeasti puettava look on yleensä kätevä silloinkin. Pukeutuminen on sosiaalinen tapahtuma, suhteessa toisiin ja heidän pukeutumiseensa, ja täällä merinopoolo on jo erätyylistä erottuva statement. 

Kotona sparraava yleisö puuttu kokonaan. Asuna on siis verkkarit, t-paita, ohut neuletakki ja puhki kuluneet villasukat. Ei turkiskauluksista tupakkatakkia tai tupsulla koristettua myssyä kuten Sota ja rauha -epookkisarjan kreivi Ilja Rostovilla, jonka kotityyli teki vaikutuksen muutama vuosi sitten. Enemmänkin muistutan Maa on syntinen laulu -elokuvan isä-Juhania.

Vaatehuoneeni tuntuu taas yhdeltä uudelta osastolta kotimuseossani.