Keväällä hyllyttäessäni opin, että kuukautiset merkitsevät naisille henkilökohtaista joulua. Nyt syksyllä minulle on kassalla selvinnyt, mikä on miesten ikioma joulu. Se on hirvenmetsästys.
Toisin kuin kuukautiset hirvenmetsästysjoulu on yhdessä koettava tapahtuma. Se näkyy kaupassa eräasuisten miesporukoiden innostuneena kohkauksena. Ostoslistassa on vaikka mitä eikä yksi kärry meinaa riittää kaikelle tarpeelliselle. Kun naiset eivät ole häsläämässä, tavarat saa kerätä kerrankin rauhassa.
Lopulta kassahihnalle purkautuu riemukkaana potpurina kymmeniä litroja vettä, kymmeniä litroja olutta, limuviinoja, limsaa, mehua, vissyä ja maitoa. Niiden painosta hihnakin jumittuu ja tavarat on nosteltava käsin eteenpäin. Juomien lisäksi toinen seremoniallinen välttämättömyys ovat kerta-astiat ja puukuituaterimet. Ne luovat lämmintä yhteisöllisyyttä, kertovat, ette tässä ostellaan nimenomaan meille.
Siltä varalle, ettei hirveä heti lauantaiaamupäivänä saada, tarvitaan mukaan syötävää. Hiillosmakkaraa, Sinistä lenkkiä, Wilhelmiä, sinappia, ruisleipää, meetvurstia ja valmispitsoja. Pieniä hemmotteluhetkiä varten on kahvia, Jaffa-keksejä, ylikypsää possun kylkeä, sipsejä, banaaniterttuja, suklaavanukkaita, rahkaherkkuja, suklaalevyjä ja irtokarkkeja. Kaiken tankkaamisen jälkeen tarvitaan tietysti myös vessapaperia, kosteuspyyhkeitä ja käsipapereita.
Miehekkäimmät shoppailijat pakkaavat tavaransa Lapin muovin eräsäkkeihin. Muille riittää puolenkymmentä muovikassia (isot juomapakkaukset kannetaan erikseen kainalossa ja sormenpäissä). Viikonlopun tarvikepaketti voi maksaa 250 e. Rahalla ei ole väliä, sillä tärkeintä on villin luonnon kohtaaminen silmästä silmään, itsensä testaaminen karuissa erämaaolosuhteissa ja tietysti iloinen yhdessäolo ystävien kanssa. Hirven saantiin ei tarvitse uskoa niin kuin ei Jeesus-vauvaankaan.
