Tavarat opettavat 1: sukupuoliroolit

Olin aikoinani neljä ja puoli vuotta Kotivinkki-lehden muoti- ja kauneustoimittaja. Viihdyn vieläkin kauppamme kemikaalio-osastolla. On hauskaa hyllyttää tuotteita, joiden pakkaukset ovat täynnä merkityksiä ja ostajalle tarkoitettuja rooleja. 

Keveinä ja liukkaina hiusväripakkaukset menevät helposti vinoon, mutta niiden mallit ovat minusta kauneimpia arkitodellisuuteen kuviteltavia naisia. Tuulikone hulmuttaa kiiltävää tukka ja kaikki elämässä on kohdallaan. Nuorille suunnattujen merkkien kuvissa on lisäksi hulluttelevaa toimintaa. Kauneushanteille uskalletaan nauraa, koska elämässä on muutakin. Sinitukkaiset tytöt tuntevat yhteiskunnan rakenteet ja pelaavat tätä peliä omilla ehdoillaan. 

Mutta miksi he kaikki ovat naisia? Värjääväthän miehetkin hiuksiaan. Entä millaisia olisivat nuorille miehille tarkoitettujen värien mallit? Saisivatko miehetkin olla leikkisiä? Olisiko sinisen värin jannulla irokeesi vai terävä siili? Olisiko Mister Kupari runsaskutrinen hippirakastaja kukkia parrassaan? Käyttäisikö joku meikkiä?

Suihkusaippuoita miehille sentään on, mutta putelit tuntuvat rangaistuksilta. Mustaa, harmaata, tumman sinistä ja hippusellinen oranssia – vakavuutta, kuria, suorittamista. Vaikka monet miesasiakkaistamme ovat töissä kaivoksilla, olen varma, että heidän elämässä on paljon enemmän värejä ja tunteita. Näen sen kassalla: he ostavat ongelmitta vaaleanpunaisia Geisha-suklaalevyjä, naivistisen kirjavia Carneval-keksejä, hekumallisia rahkavanukkaita ja sinisiä palautumisjuomia. 

Pakkausten oikeasti modernit mieshahmot löytyvät käytävän alusta. Libero Newborn – vaippojen paketissa vauva nukkuu isänsä paljaan rinnan päällä ja aivan tarkoituksella myös isän nänni on otettu kuvaan mukaan. Tunteet on sallittu, hellyys on sallittu, sitoutuminen on sallittu ja myös naisille aiemmin yksinomaan kuuluneet roolit on sallittu. 

Kun vaippapaketin pienokainen on varttunut aikuiseksi, elämme aivan toisenlaisessa maailmassa. 

Elämää kaamoksessa

Yöksi on ennustettu melkein 40 asteen pakkasta. Mietitte siellä etelän kaupunkien kerrostaloasunnoissanne, miten siitä voi selvitä. Minäpä kerron. 

Tulen töistä kotiin vähän jälkeen kuuden. Parkkeeraan auton niin, että sen keula on melkein kiinni talon rappusissa – siten lämmitysjohto yltään aamulla ulko-oven vieressä olevaan pistokkeeseen. Eteisessä väännän kylpyhuoneen lattialämmityksen kolmeenkymppiin, jotta suihkussa ei tarvitse palella.

Sisällä vaihdan päälle äidin vanhan toppatakin, lisään lakkiini otsalampun ja vetäisen käteen K-raudasta ostetut työhanskat. Täytyy hakea navetasta halkoja ja laittaa tulet pirtin suureen leivinuuniin. Talo lämpiää sähköpattereilla ja lattialämmöllä, mutta puuta polttamalla sähkön kulutusta voi pienentää huomattavasti. Joulukuun lasku oli 180 euroa.

Onneksi talossa on viisi tulisijaa. Käytän niistä säännöllisesti kolmea, leivinuunin eli muurin lisäksi yläkerran kamiinaa ja makuuhuoneen pientä muuria. 

Kun tuli jo kohiseen tasaisen hurjana, on ruuan aika. Sitten seuraa hetki vapaa-aikaa, kunnes kahdeksan maissa pitäisi valmistauta suihkuun. Pesuhuoneen kuivuminen tuuletusluukut auki vie noin kolme tuntia, ja olisi hyvä päästä nukkumaan yhdentoista paikkeilla. Luukkujen jättäminen yöksi auki ei todellakaan ole vaihtoehto eikä myöskään kosteuden imeyttäminen puutalon rakenteisiin. Myöhään valvominen taas kostautuu aamulla. 

Voi sanoa, että elän ilmaston ja vanhan talon ehdoilla. Kaamoksen pimeys on kutistanut elämän tähän punamultaiseen kotikoloon. Henkisestikin: kaikkeen tekemiseen tuntuu olevan aina liian myöhä. Vapaapäivänäkään aika ei riitä, kun oman mielen lämmittäminen vie liian kauan. Etelämaalainen olemisen sähäkkyys on kaukana täältä. 

Ennen kevättä vapaus on aika turha sana.

Punakone soikoon!

Minusta on tullut vallankäyttäjä! Sain tällä viikolla ensimmäistä kertaa itse häviköidä eli kirjata kämmentietokoneella häviksi lihaosaston päiväystuotteet ja napsautella niihin oranssit alehinnat perinteisellä hintalappukoneella. Sitä sanotaan punakoneeksi.

Aleen joutuvat ne lihat, salaatit ja leipätuotteet, joiden pakettiin merkitty viimeinen käyttöpäivä on tänään. Einekset ja lihatuotteet kuten makkarat saavat kylkeensä punalaput jo edellisenä päivänä. Alennus on 50 %. Värikkäästi koristellut tuotteet kootaan yhdelle alahyllylle, jonka melkein kaikki asiakkaat katsastavat. Meillä säästäväisyys ja ekologisuus eivät hävetä.

Jos tuote jää myymättä alehintaankin, se pakastetaan myyntipäivän päätteeksi ja lahjoitetaan ruoka-apuun. Hukkaan ei mene käytännössä mitään.

Te, jotka olette jo suorittaneet hyllyttämisen etäkurssini, tiedätte, että me myyjät yritämme varmistaa, että tuotteet käytettäisiin aina ikäjärjestyksessä. Niin hävikkiä tulisi mahdollisimman vähän. Joidenkin asiakkaiden käsityksissä kiero kauppias yrittää kuitenkin pahuuttaan myydä aina vanhaa ja tiedostavan kuluttajan velvollisuutena on kaivaa hyllystä mahdollisimman uusi paketti. Tämä ajattelu eskaloituu jauhelihahyllyillä. Pinot myllätään aina. 

Jos joku tuttusi kuuluu myllääjiin, yritä valistaa häntä seuraavia faktalauseita käyttämällä: 

1. Viimeinen käyttöpäivä -järjestelmän ja katkeamattoman kylmäketjun ansiosta kaikki kaupassa myytävä jauheliha on hyvälaatuista ja turvallista. 

2. Jos teet lihapullia tänään, miksi tarvitset jauhelihaa, joka olisi käyttökelpoista vielä viikon kuluttua? Jos taas kokkaat viikon kuluttua, mikset osta aineksia vasta silloin? Oma jääkaappisi on luultavasti lämpimämpi kuin kaupan kylmiö, joten liha huononee kotonasi nopeammin. 

3. Penkominen voi sekoittaa jauhelihapakettien järjestyksen niin pahanpäiväisesti, että jokin niistä voi päästä vanhenemaan oikeasti. Silloin se päätyy biojätteeseen.

4. Hävikki lasketaan myytävien tuotteiden hintoihin. On kaikkien etu, että sitä ei synny.

Hyvää ja hävikitöntä uutta vuotta kaikille!