Maalla asuminen on ekologista, eikö vain?

Kun olin toimittaja, työni oli opettaa ihmisiä ilmaisemaan itseään kuluttamalla. Minusta se oli epäeettistä, kun kuitenkin tiesin ilmastonmuutoksesta, villin luonnon häviämisestä ja maailman täyttymisestä muovilla. Haaveilin paluusta Helsingistä takaisin kotiseudulleni Sodankylään ja uuden, rehellisemmän elämän aloittamisesta. 

Nyt olen muuttanut tänne, lapsuuteni kotitaloon. Oma henkilökohtainen elämäni ei kuitenkaan muuttunut ekologisemmaksi, päinvastoin. 

Jotta voin käydä kaupassa työssä Sodankylän kirkonkylällä, minun piti ostaa auto. Ajan sillä käytännössä joka päivä 40 kilometriä. Helsingissä työmatkani oli muutaman kilometrin ja kuljin sen jalan, pyörällä tai bussilla. 

Helsingissä asuin puolisoni kanssa 62,5 neliön kerrostalokolmiossa. Nyt lämmitän noin 150 neliön taloa, jossa elelen yksinäni. Kaukolämmön tilalle on tullut sähkö ja puu. 

Jotkut asiat ovat sentään kehittyneet positiiviseen suuntaan: Television katsomisen sijaan kulutan aikaa enemmän radiota kuunnellen. Spotify on vaihtunut vanhoihin vinyylilevyihin. Vaatteiden ostaminen on vähentynyt, kun täällä ei varsinaista vaatekauppaa edes ole. Paikkaan tosin puutetta hankkimalla autotarvikkeita ja rautakauppatavaraa.